Tapahtuman perustiedot: Minun piti viedä auto huoltoon Laakkoselle Herttoniemeen aamulla puoli kahdeksaksi. Kuinka ollakaan samaan aikaan alkoi telkkarista Suomi-Ruotsi -olympiajääkiekko-ottelu. Tarkoitus oli ajaa taksilla kiireen vilkkaa Kannelmäkeen katsomaan ottelua pienellä viiveellä digiboxista. Etukäteen jo arvasin, että taksin radio möyhää täyttä höyryä ottelun selostusta. Ja miten estyä kuulemasta selostusta? No, napit korviin ja musiikkia kännykästä. Hyvä ammattilaistason suunnitelma, jees!

Entäs toteutus. No, taksi saapui paikalle, hyppäsin kyytiin, ilmoitin osoitteen ja laitoin musiikin huutamaan. Nopein reitti olisi ajaa Herttoniemeen pohjoisen liittymän kautta itäväylälle, ja siitä kehä ykköstä pitkin.

Taksi lähti kuitenkin Laakkoselta etelään. No, arvelin että taksi kiertää sieltä kautta Itäväylälle. Taksi ajoi kuitenkin liittymästä eteenpäin. Oletin, että taksi ajaakin Hiihtomäentien kautta Herttoniemen asuma-alueen läpi ja siitä Viikkiin. Kuski kaartoi kuitenkin Itäväylälle keskustaan päin. Päättelin, että kuski ajaa Pasilan kautta Hakamäentielle ja siitä Hämeenlinnanväylälle. Keskityin kuuntelemaan musiikkia ja olemaan kuulematta radion selostusta. Vähän ennen Pasilaa kuski kääntyikin pois Teollisuuskadulta Jämsänkadulle. Tuumin, että kuljettaja ajattelee pääsevänsä vähemmillä liikennevaloilla, ja ajaa Rautatieläisenkadulle Messukeskuksen editse. Hämmästyn kuitenkin, kun kuski kääntyi Kumpulantietä väärään suuntaan, eli itään. Ja matka kestää. Välillä räpellän kännykkääni paniikin vallassa etsiessäni tarpeeksi kovaäänistä musiikkia. Kumpulantien päässä kuljettaja kääntyi ensimmäistä kertaa matkan aikana siihen suuntaan johon oletankin hänen kääntyvän, eli Mäkelänkadulle pohjoisen suuntaan. Jännityksellä odotin taksikuskin seuraavaa siirtoa. Mahtaisiko hän kääntyä Koskelantien risteyksestä kohti Hartwall-areenaa, vai jatkaisiko hän edelleen Tuusulanväylälle? Jatkoi Tuusulanväylälle. Metsälän liittymästäkin voisi ajaa, mutta mies jatkai eteenpäin Kehä ykköselle ja siitä Hämeenlinnanväylälle.

Luulin jo pääseväni turvaan, mutta mies onnistuu kuin onnistuukin ajamaan Kannelmäen liittymän ohi. Voi taivas! Olen lopultakin pakotettu ottamaan napin korvastani ja vaihtamaan muutaman sanan kuljettajan kanssa. Hän laittaa mittarin pois päältä ja käy kääntymässä Martinlaakson liittymässä. Jääkiekko pauhaa ja matka kestää. Minä istun mahdollisimman kärsimättömänä ja yritän olla kuulematta selostusta. Perillä jo luulen, että piina päättyy, mutta mitä vielä - kortinlukija ei suostu toimimaan. Onni onnettomuudessa on se, että erätauko alkaa ja kotoa löytyy taksilompakosta käteistä. Huh!

Niin, kysymys oletettavasti kuuluu, miksen puuttunut aikaisemmin miehen kummallisiin reitinvalintoihin? No kun se olisi tarkoittanut sitä, että joudun poistamaan napit korvastani ja pakostikin kuulemaan lätkäselostusta. Keskityin vain musiikin kuunteluun ja toivoin, että matka loppuisi mahdollisimman pian. Kotoa ajoin vartissa Herttoniemeen ja paluumatka kesti puoli tuntia.