Vapun jälkeistä krapulaa vietettiin vielä viikko sen jälkeenkin. Onneksi ei ihan niin hiljaista ollut kuin vapun jälkeisenä lauantaina - mikä minun olisi pitänyt muistaa!! Jälkiviisas on helppo olla, mutta kyrsiihän se.

Kansalainen vaatii päivitystä. Kukaan ei ole rähjännyt taksissa pitkään aikaan, kyydit ovat sujuneet lähes yllätyksettä, kortit yllättäen toimivat koko yön, eikä muunlaisiakaan maksuvaikeuksia ole esiintynyt, joten täytynee tehdä nyt sitten tällainen vuororaportti.

Aloitin vuoron Hollolantien tolpalta. Aika piakkoin jonon ykköseksi päästyäni sain puhelintilauksen läheiseen ravintolaan, josta kuskasin asiakkaan lähinurkille. Taksa ei ollut suuren suuri, mutta sain onneksi viitosen tippiä. Palasin Hollolantielle, jossa jonkinmoisen odottelun jälkeen sain tilauksen ja kyytiin tuli Roihuvuoreen matkaava vartija. Kun Roihuvuoren tolpalla ei jono edennyt puolessa tunnissa mihinkään, ja muutenkin ympäristön tolpat olivat täynnä, ajelin takaisin tutulle ja turvalliselle Hollolantien tolpalle, josta sainkin aika pian asiakkaaksi Viikkiin haluavan blondin. Viikin tolpalla oli pari autoa, joten päätin pessimistisesti kurvata takaisin Hollolantielle. Juuri tolpalle kirjautumisen jälkeen tuli viesti, että Viikin tolpalla asiakas. No, mistäs sen olisi voinut tietää. Korvaukseksi sain reilun vartin odottelun jälkeen tilauksen ja kyytiin kolme haisevaa laitapuolen kulkijaa. Yksi sanoi olevansa entinen juristi. Porukan älyköksi osoittautui kuitenkin mies, joka oli ottanut mukaansa äitinsä rollaattorin. Kovassa kännissä kuulemma jalat eivät enää kanna ja rollaattori on osoittautunut hyväksi apuvälineeksi. Kovin hyvin se kulkeminen ei kyllä sen apuvälineenkään kanssa sujunut.

Vein porukan Puksuun jonka jälkeen kurvasin Puksun tolpan kautta hakemassa asiakkaan, joka tosin oli matkalla vain lähes kulman taakse. Kun Pukinmäen tolppa ei tämän jälkeen tuntunut enää vetävän, vaihdoin Malmin asemalle, josta sainkin kolme miestä kyyditettäväksi Jakomäen kautta Mellunmäen Metroasemalle. Kun Mellunmäenkin taksijono jämähti paikoilleen, päätin pitää tauon ja käydä syömässä.

Tauon jälkeen menin koettamaan onneani Kannelmäen taksitolpan lyhyeen mutta ytimekkääseen jonoon ja pian sainkin kyydin Paloheinään.

Asiakkaita hakiessa tuli vähän murhemieli, kun ajoin siilin yli. Jonkun jäniksen tai pyöräilijän yli ajaminen ei harmita niinkään, mutta siiliä käy sääliksi, kun ei niitä muutenkaan ole kovin paljoa. Ajoin pimeää ja mutkaista runonlaulajantietä, ja yllättäen erään mutkan jälkeen juuri auton kohdalla tielle kipitti siili. Vaikkei uskoisi, siili on varsin nopea eläin, eikä siinä ehtinyt kuin todeta tapahtuneen. Ehdin toivoa, että siili olisi osunut renkaiden väliin, mutta takapyörästä kuulunut tumpsahdus vei sen toiveen.

Asiakkaat vietyäni palasin Kannelmäkeen, josta sain tilauksen ja vein hauskan ja puheliaan virolaisen miehen Herttoniemeen. Koska Herttoniemen ympäristö oli taas täynnä takseja, ajelin vanhalle kunnon Hollolantien tolpalle, josta sainkin tilauksen ja kyydin Vallilantieltä Kruununhakaan. Tämän jälkeen kuskasin kaksi kohtalaisessa humalatilassa olevaa naista Kallioon. Naisista vanhempi yritti houkutella minua useampaankin otteeseen mukaansa viettämään hempeitä hetkiä, mutta en ehkä olisi voinut olla vähempää kiinnostunut.

Kalliosta kyyditsin miehen Puotilaan. Mies halusi kuittiin maininnan psykiatriaan varten, että käyttäytyi asiallisesti. Ajelin tämän jälkeen Itäkeskukseen Bohemian tolpalle, josta kuskasin ensin naisen Marjaniemeen, jossa sain tilauksen Roihuvuoren puolelta. Kyyditsin naishenkilön Puotilaan.

En muista, miten tämän jälkeen päädyin Malmille, mutta sieltä kuitenkin sain kyytiini ryhmän, jonka ensimmäinen henkilö jäi Malmille, yksi Viikkiin ja loput Kallioon. Hetkellisesti kaikki katastrofin ainekset olivat kasassa, mutta asiakkaiden jälkikäteen ihastelema nopea reagointini pelasti loppuillan. Takana (onneksi) oven vieressä istui mies, joka muutama minuutti lähdön jälkeen päästi yskä-äänen, sellaisen hieman liian pitkän ja litisevän. Kysyin, että oksettaako ja kun vastaus oli tulkittavissa myöntäväksi, löin liinat kiinni ja komensin ulos. Auto kerkesi pysähtyä ja ovi avautua ennen kuin geysir purkautui. Onneksi mies jäi ensimmäisenä kyydistä pois, olisin ollut muuten koko ajan hieman peloissani. Muut matkustajat hämmästelivät sitä, kuinka tarkka korva minulla on. No, ehkä siitä selvinpäin olemisesta on jotain hyötyä tässä taksihommassa.

Tämän jälkeen ajoin vielä kaksi kyytiä, Sörnäisistä Pihlajamäkeen ja Erottajalta Taka-Töölöön. Tämän jälkeen kello oli puoli viisi ja kaupunki tyhjä, joten ajelin tallille.