1. Olisin voinut aivan hyvin mennä kotiin katsomaan jääkiekkomatsista viimeiset puolitoista erää, koska sain seuraavan kyydin vasta siirryttyäni keskustaan ja ottelun jo loputtua.
2. Olisi pitänyt häipyä tolpalta keskustaan jo aiemmin.
Jatko sujui ensin kohtalaisesti ja lopulta varsin hyvin. Vaikka jouduin taas sellaisiin eksoottisiin paikkoihin kuin Kauklahteen ja Nipperiin, juoksu oli lopulta niinkin hyvä kuin 1,4. Tämä johtui siitä, että ensinnäkin Kökkelistä palatessani kurvasin Olarin tolpan kautta, josta sain kyytiini sinitukkaisen tytön. Tyttö kyseli, että kuinka paljon maksaa matka Ymmerstaan ja arvioin, että alle kahdella kympillä pääsee. Tyttö sanoi, että "hyvä", hänellä oli juuri sen verran rahaa. Olin iloinen arvioni oikeellisuudesta, kun perillä mittari näytti 19,80. Tytön poistuttua autosta Ymmerstan toinen ainoista valveilla olevista ihmisistä kurkkasi oviaukosta ja kysyi, että otanko kyytiin. Sanoin sen olevan yksi tämän homman toimintaedellytyksistä. Kohtalaisessa humalatilassa oleva mies halusi Martinlaaksoon. Tämän kyydin kanssa kävi kaksi fibaa:
1. Miehellä taisi olla taksi tilattuna, koska muutama hetki liikkeelle lähdettyämme tuonne umpiperään ajeli brenna pimeänä taksi, joka ainakin näytti tyhjältä.
2. Minulla on tapana laittaa asiakkaalta saadut setelit vaihtorahailun ajaksi näkyville esim. keskikonsoliin tai pelkääjän penkille, jotta jos tulee epäselvyyksiä siitä, minkä rahan asiakas on antanut ja minkä verran vaihtorahaa pitää antaa, voin näyttää setelit, eikä kumpikaan pääse huijaamaan. Matka maksoi 30,80€. Mies antoi kympin ja kaksikymppisen, jotka laitoin keskikonsoliin. Tämän jälkeen mies kaivoi vielä euron ja nousi autosta. Takapenkillä oli joku lappu, jota sitten arvoimme, että oliko se tippunut mieheltä vaiko ei ja että onko se tärkeä. Tämän jälkeen lähdin ajamaan kohti Stadia ja rupesin samalla tunkemaan seteleitä lompakkoon. Siinä olikin kymppi ja kaksi kaksikymppistä takertuneena toisiinsa. No, minkäs teet. Miestä ei enää näkynyt, enkä viitsinyt alkaa herättämään naapurustoa huutelemalla ja huudattamalla riikkaria. Kirjasin sen miehelle luottotappioksi ja itselleni kahvirahaksi.
Kun neljän aikoihin kohteeksi annettiin Nipperi, ajattelin, että tämä ilta oli sitten tässä. Mutta voi tuurien tuuria: Perille päästyämme matkustajat ilmoittivat, että saisin saman tien uuden kyydin. Lapsenvahtina ollut mummo pitäisi viedä Suutarilaan. Tosin tämäkin onnenkantamoisen kanssa tuli harmillinen sählä. Sovimme ensimmäisten kyytiläisten kanssa, että mummon matka aloitetaan mittari nollilta. Tämä olisi ollut helpompaa, jos jatkokyydistä olisi informoitu ennen maksua, jotta olisin voinut tehdä jaetun maksun, josta mittarikin olisi lähtenyt nollilta. Nyt piti sitten tehdä niin, että vähennän lähtömaksun loppusummasta perille päästyämme.
Nyt sitten siellä kaikki nokkelat lukijat luulevat tietävänsä mitä tapahtui.
Jotta vältetään turha kerskailu ja jälkiviisaat "minä arvasin (vaikken oikeasti arvannutkaan)" -retostelut, tehdään näin: ota paperia ja mustekynä, kirjoita omin sanoin, mitä arvelet tapahtuvan ja näytä se kahdelle luotettavalle todistajalle, ennen kuin jatkat lukemista. Näin saamme pätevän todisteen siitä, mikä arvauksesi oikeasti on.
Jos arvauksesi oli se klisee, että unohdin vähentää lähtömaksun, arvasit väärin.
Perillä taksamittari ilmoitti matkan hinnaksi 32,60€. Vähensin siitä päässälaskulla lähtömaksun 7,20€. Kun 60:stä sentistä vähennetään 20, jää 40, ja kun 32:sta laskeudutaan alaspäin 7 päästään edellisen kymmenen viitoseen, eli jää 35. Hinta ilman lähtömaksua on siis 35,40€. Ja sen minä veloitin.
Peruuteltuani pois pihasta, alkoi aivosoluni hitaasti ymmärtää laskutuksessa olleen jotain hämärää. Kaivoin esille kuitin, jossa luki: Taksa 32,60 - extra 2,80 - maksettu 35,40. Eli aamulla kello 4:52 päässälaskutaitoni on sitä luokkaa, että onneksi tehtäväni ei ole laskea ilmakehään saapumisen kohtauskulmia rikkoontuneille avaruusaluksille. Tämä moka harmitti ymmärrettävästi paljon enemmän kuin se saamani ylimääräinen kaksikymppinen - olihan tässä kyse selkeästi pelkästään minun virheestäni. Jonkun ihmisen elimistössä olevan tumakkeen pitäisi osata hälyttää älyämään jonkun olevan vialla, jos:
1. Vähennyslaskussa erotus on suurempi kuin vähennettävä
2. Laskussa, jossa ykkösiä on vain kaksi, kymmenet eivät muutu, vaikka selvästikään kakkonen ei riitä jos vähennystarve on seitsemän.
Kun kello 4:54 pohdin asiaa, tuo luku 25 oli edelleenkin kun piilossa verhojen takana, en saanut sitä hahmotettua selkeänä mieleeni. Kun yritin toistaa mielessäni, että 32-7=25, oli tuo 25 jossain taustalla hämyisenä ja ujona, kun edessä hyppeli ivallinen 35.
Jos joskus ihmeessä joku keskustasta Nipperiin matkanneista lukee tämän ja tunnistaa itsensä ja mummonsa, tarpeeksi tarkkoja kyytidetaljeja vastaan maksan välittömästi takaisin tuon yliveloittamani..
...ööh...
7,20
+2,80
10,00
...kymmenen euroa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.