Ensi yönä olisi taas ajovuoro.

Heti ensimmäisellä yövuorollani sattui muuten by the way myös ensimmäinen juoksu. Juoksuksi sanotaan taksikuskien ammattikielellä - jota minäkin olen jo alkanut oppia - asiakasta, joka häipyy autosta maksamatta. Otin Malmilta kyytiin humalaisen keski-ikäisen miehen, jonka vein Myllypuroon. Mies nuokkui takapenkillä sen näköisenä, että ehdin jo miettiä, että saako sitä ylipäätään ulos autosta. Vaan eipä ollut hätä sen näköinen, kun välittömästi auton pysähdyttyä mies lähti kuin kuppa Töölöstä ja katosi pusikkoon. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta tällä taktiikalla.

Taksikurssilla mietittiin tällaisen varalta, että jos laittaisi oikeanpuoleisen takaoven lapsilukkoon aina öisin. Toinen keino on laittaa pakki päälle pysähdyttäessä, jolloin voi nostaa jarrun pois jos näyttää siltä, että asiakas meinaa livistää. Peruuttavasta autosta - vaikka hitaastikin - on nimittän äärettömän hankala nousta pois. Tosin tämä mun kuppa otti sellaisen lähdön, että käteni olisi ollut vasta puolivälissä matkalla vaihdekepille.

(Sanonta "lähteä kuin kuppa Töölöstä" perustuu muuten siihen, että aikoinaan Töölöön perustettiin sukupuolitautisairaala, jolla oli tietysti seurauksensa tämän taudin esiintymiseen.)(Tiedoksi ja sivistykseksi niille kansalaisille, joille tämä oli uutta)

Toisella yövuorolla taas onnistuin saamaan sellaisen asiakkaan, joka ei kiivaista etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä viimeistä seteliä, joka olisi minulle ollut tulossa. Kysyin sitten, että löytyisikö kotoa jotain millä matkan maksaisi. No, kävimme sieltä sitten etsimässä ja löytyihän sieltä sitten pankkikortti. Mies oli kovasti nolona ja pyyteli monta kertaa anteeksi ja pahoitteli tilannetta. Sanoin tietäväni, että nämä tapaukset eivät ole mitenkään harvinaisia.

Harmitti ainoastaan se, että mies oli kehunut antavansa minulle koko setelin, joten olisin saanut ihan muutaman euron kahvirahaakin. Pankkikortille veivattiin tietysti sitten se täsmäsumma. Kokemattomana kuljettajana en sitten hoksannut laittaa mittaria päälle sen pankkikortin haun ajaksi, vaikka olisin sen saanut tehdä.

Pankkikortillakin voi antaa tippiä, mutta silloin tipistä saa vain sen saman prosenttiosuuden kuin kyytimaksuista. Eli suurin osa tipistä kilahtaa isännän ja valtion tileille. Mukavinta olisi se, että vaikka maksaisi matkan kortilla, antaisi tipin käteisellä.

Tipeistä puheen ollen -  olen ihan hämmästynyt siitä, miten paljon tippiä voi kertyä yhden illan aikana. Sanottiinhan siellä kurssilla, että tippejä voi saada ihan mukavasti, mutta luulin, että nyt puhutaan eurosta-parista per vuoro. Tipin antajia jos tilastoisi, niin voisi sanoa, että ulkomaalaisten lisäksi tippiä eniten antavat humalassa olevat keski-ikäiset miehet. Melkein voisi sanoa myös, että mitä rähjäisemmän näköinen, sitä todennäköisemmin saa tippiä. Oikeastaan voisin ihan listata tähän kategorisoiden tipinantajat.

Eli, todennäköisimmin tippiä antaa:
1. Humalassa oleva keski-ikäinen (tai vanhempi) mies
2. Humalassa oleva mies
3. Humalassa oleva
4. Mies
5. Vanhat naiset
6. Naiset
7. Nuoret naiset

Tämä tipin antaminen tietysti yllätti sen takia, ettei meillä Suomessa oikein ole mitään tippikulttuuria. En minäkään aikaisemmin ole älynnyt, että miksi siellä taksi- tai ravintolalaskussa on sellainen rivi kuin "extra". Minulla oli lähinnä hämärä kuvitelma, että sinne extraan tulee vaikkapa pizzan lisätäytteistä kertyvä lisäkustannus. Mutta sinnehän siis voi pyöräyttää jonkun kivan pienen summan ilahduttamaan taksikuskia/tarjoilijaa.

Joskus nämä tipit voivat pelastaa muuten lyhyen kyydin. Sain kerran tilauksen matkalla Tapulikaupungin tolpalle. En katsonut tilausta sen tarkemmin kuin vasta hyväksyttyäni sen. Kyytitilaus oli Jakomäellä sijaitsevaan baariin ja matkaan menisi ainakin kymmenen minuuttia. Vähän arvelutti, että onko siellä silloin enää ketään paikalla, mutta ajelin sitten sinne kuitenkin. No oli siellä asiakas. Ajoimme siihen Jakomäen kukkulan päälle (mihin asiakas olisi kävellyt kolmessa minuutissa) ja matka maksoi jotain 7 €. Asiakas antoi kaksikymppisen ja minä hänelle kolikot ja kaksi viitosta. Mies antoi saman tien kolikot takaisin ja vielä autosta pois könytessään ojensi kätensä ja sanoi, että "ota tosta vielä vitonen". Että kannatti ajella!