Yksi perjantain kyydeistä oli Tilanhoitajankaarelle, joka on pitkä katu Viikissä. Asiakas ei puhunut mitään kadunnumerosta, niin kuin asiakkaat yleensä tekevät. Monesti vaan se katunumero saattaa ratkaista ajoreitin. Niin kuin nytkin. Mies torkkui matkan ja havahtui vasta, kun olin jo melkein Tilanhoitajankaaren risteyksessä. Olin valinnut reitin, jossa mennään Viikintien kautta ja ajetaan Tilanhoitajankaarta etelästä pohjoiseen. Mies kysyi, että mihin olin ajamassa. Vastasin, että Tilanhoitajankaarelle. Mies sanoi sitten siinä vaiheessa, että hän asuu tien toisessa päässä (minne olisi päässyt nopeammin toista kautta). No, se oli siinä vaiheessa myöhäistä. Perille päästyämme mies antoi kaksikymppisen, ja sanoi, ettei aio maksaa ylimääräisestä lenkistä. Koska taksa oli vain 60 senttiä enemmän, en viitsinyt alkaa rähjätä siitä, että ajatuksenlukukykyni ovat vajavaiset. Sopii ilmoittaa se osoite kokonaisuudessaan jo lähtiessä.

Tähän pitää sitten muistella yksi juttu viime lauantailta. Kyytiin tuli kaksi naista (tyttöä) ja yksi mies. Mies eniten humalassa. Toinen naisista teki heti selväksi, että "minä menen eteen!" Mies istui taakse oikealle ja toinen naisista liu'utteli itsensä vasemmalle. Heti liikkeelle lähdettyämme selvisi, että mies on edessä istuvan tytön poikakaveri. Tyttö roikkui puoliksi takapenkillä, "Anna kulta käsi, anna käsi. Kulta. ANNA KÄSI! Nukutko sinä? Anna kulta käsi." Oli pakko vihjaista, että "olisikohan sittenkin sinun kannattanut mennä tuonne takapenkille?" Tyttö siihen, että "äläs yhtään aloita!"

Sitä ennen käytiin muuten keskustelua siitä, kuinka perille taksi voi viedä. Tyttö kun antoi osoitteen "X tie 10 B 106". Toinen tytöistä jäkätti sitten siitä, kun toinen oli antanut osoitteen niin tarkasti:
- Luuletko, että taksi vie sinut sisälle asti?
- Kyllä, minä vaadin sitä!
- Miten luulet taksin mahtuvan hissiin?
- Kyllä se mahtuu!

Minä lupasin, että voidaanhan sitä ainakin koettaa.