Vein asiakkaan Viikkiin ja siinä matkalla keskustelimme siitä, että säätiedotus oli luvannut aamuyöksi lumimyräkkää. Pohdimme, että mahtaako sellainen tulla. Asiakkaan jäätyä pois ja ajettuani takaisin keskustaa kohti noin kymmenen sekuntia, alkoi tulla lunta. Ja sitten sitä tuli ja tuli.

Lumimyräkkä on ehdoton suosikkisääni, eikä tässä kommentissa ole oikeasti yhtään sarkasmia, vaikka eräs asiakkaani niin luulikin. Jos saisin valita vain yhden sään, jota eläisin koko loppuelämäni, niin se olisi lumimyräkkä.

Ja jos aamuyöllä tyhjässä Helsingissä ajaminen on kuin toisesta maailmasta, on aamuyöllä tyhjässä lumimyräkkäisessä Helsingissä ajaminen vieläkin surrealistisempaa. Paikka paikoin, kun korkeiden ja pimeiden kerrostalojen reunustamilla kaduilla ei näy ketään muita, voisi kuvitella tilanteen olevan jostain elokuvasta, jossa ihmiset ovat kaikonneet salaperäisesti maan kamaralta. Katuvalot palavat, mutta ketään ei ole kotona. Suuri kaupunki suuria ihmismääriä varten, eikä ketään näy. Vain lumi on paikalla, yrittäen vallata kaupungin itselleen. Ja minä, yksinäinen taksikuski, vaellan halki tyhjän kaupungin etsien mahdollisia elonmerkkejä. Sivilisaatiosta on jäljellä vain aamupahoinvoinnista kärsiviä ihmisiä, jotka rituaalinomaisesti ovat kerääntyneet taksia palvovien tolppien ympärille ja jotka ilahtuvat nähdessään minut, pahoinvoivattoman.

Mutta sen verran täytyy kyllä marista, että Mersun lurppanapyyhkijöitä ei ole todellakaan suunniteltu lumimyräkkää varten.

Oli jotenkin hassu fiilis, kun viedessäni ensin kahta miestä erääseen Martinlaakson osoitteeseen olivat neitseelliseen lumen peittämään tiehen piirtyneet vain yhdet autonrenkaiden jäljet. Jäljet johtivat aina vain samaan suuntaan kuin meidän matkamme kävi, ja lopulta saapuessamme kääntö/poistumispaikalle oli siellä taksi, josta poistui yksi mies. Déjà vu –olo iski heti seuraavan kyydin koittaessa. Matka Martinlaaksoon – tosin hieman eri osoitteeseen. Lumessa oli taas yksinäiset renkaanjäljet, jotka reitittivät kulkuamme polun lailla vieden juuri saman kerrostalon pihaan, mihin mekin olimme matkalla. Siellähän oli sitten pieni yksinäinen taksi asiakkaansa kanssa.

Nämä keskustaan keräytyneet aamupahoinvoivat osasivat kimpattaa kolmessa aamuyön kyydeistä. Varsinkin viimeisen kimppataksin viimeinen asiakas oli niin tyytyväinen osakseen jääneeseen euron ja kuudenkymmenen sentin osuuteen, että antoi minulle kokonaisen kympin.

Minisalaperäisyyskooditusta: Itäkeskuksen tolpalta vein peräkkäiset kyydit vierekkäisiin taloihin Myllypuroon. Manalan tolpalta viidestä kyydistä kolme meni Martinlaaksoon. Hakaniementorin molemmat kyydit Viikkiin. Ehkä näiden kyytien sanoma on se, että ihmisten todellakin kannattaisi kimpattaa.

Ja vielä data-marinaa: Data sekosi taas varmaan yli tunniksi. Lähdin ajamaan Kurkimäestä keskustaa kohti, ja käännyttyäni Lahdenväylälle tuli tilaus Kontulasta. Koska en selviäisi mitenkään järkevässä ajassa takaisin Kontulaan, laitoin ”ei kiitos” ja yritin kirjata itseni ulos ruudusta, jotta tilauksia ei tulisi turhaan lisää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Data työnsi tilauksia Kontulan ja Myllypuron alueelta vielä Linnanmäen kohdallakin. Soitin jo taksikeskukseen ja kuulin, että ongelma ei ole pelkästään minun. Rasittavinta tilanteessa oli se, että tilauksia tuli kaikkialta ja koko ajan. Data pimputti tilausta koko ajan myös asiakkaan ollessa kyydissä ja ääni alkoi käydä hermoille. Tilausääntä ei saa pois, eli ainoa mitä saatoin tehdä oli laittaa äänenvoimakkuus ykköselle. Harmillista on myös se, että aina tilauksen tullessa datan kartta menee pois päältä ja ruutuun tulee kyytitarjous. Onneksi kyydit olivat sellaista Kulosaari – Viikki -osastoa, eikä siihen perille pääsyyn tarvinnut muuta kuin kerran katsoa kartasta osoitteen sijainti.

Tilauksia tuli Mechelininkadulta, Töölöstä, Viikistä, Myllypurosta, Vaasankadulta… – eli auto ei kirjautunut mihinkään ruutuun, vaan oli kaikkialla, tai sitten se keräsi itselleen ne ruudut, joiden kautta auto kulki. Eikä autoa saanut kirjattua ruuduista pois, jolloin tilaukset eivät olisi välittyneet. Myös tilauspuheluita tuli autoon, mutten uskaltanut vastata, koska soitto olisi saattanut tulla myös vaikka sieltä Kontulasta, ja minä kun olin keskustassa.

Mutta Espoossa en käynyt lauantaina kertaakaan.