Keskiviikkona kyytiini tuli asiakas, jolla matkan aikana tuli kyllä taatusti niin sanotusti pieru varren kanssa. Asiakas oli siististi pukeutunut, saattoi olla ekonomi tai insinööri. Ilmoitti osoitteensa ja lähdimme ajelemaan. Jossain vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että mies haisee aika pahalle. Ajattelin ensin, että mies päästelee hiljaisia tappajia auton ilmatilaan – eikä mikään ole niin tosi kuin se, että ne äänettömät pieruthan niitä pahimpia ovat! – mutta kun läksin ajamaan miehen poistuttua ja haju vain paheni, oli todettava, että takapenkki haisee miehen jäljiltä aika hirveälle. Jouduin kieltäytymään kahdestakin saman tien tulleesta tilauksesta, ennen kuin kirjasin auton pois ruudusta ja ajoin läheiselle huoltsikalle tutkimaan vahinkoja. Ei penkillä nyt sentään kokkareita ollut, mutta haisi se kuitenkin niin pahalta, että oli pakko pestä penkki. Onneksi autossa oli valmiina mukana kankaanpesuainetta, ettei tarvinnut ostaa (takseissa ei kyllä pitäisi olla kangaspenkkejä!). Penkin pesemiseen, kuivumiseen ja auton tuulettamiseen tärvääntyi liki tunti parasta ajoaikaa, ja kun muutenkaan kaupungissa ei ollut ketään, jäi yön kassa aika heiveröiseksi. Koko taksiurani toiseksi huonoin yökassa.

Missä kaikki oikein ovat? Missä kaikki pilettäjät luuhaavat? Eikö menojalkaa vipata? Onhan keskiviikko sentään viikon kolmanneksi suosituin piletyspäivä. Pitäisihän se ihmisten tietää.

Lisäksi oli pakko ostaa autoon Wunderbaum peittämään epämiellyttävää hajua, joka ei pesulla täysin poistunut. Vielä kun karvanopat laittaisi, niin alkaisi olla tyyli kohdallaan!

Alkuillan kyytejä tuli tosi verkkaisesti. Aloitin taas Pasilan asemalta. Vein kyydin Myyrmäkeen, josta valuin Haagaan. Siellä tovin odoteltuani pääsin viemään illan ainoan Espoo-kyydin Tapiolaan. Viiskulmassa puolisen tuntia lorvailtuani tuli kyyti Siltamäkeen. Asiakkaan poistuttua ajelin Malmille, josta sain aikani odoteltuani kyydin Vesalaan. Menin sen jälkeen Mellunkylän metrolle, jossa olin odottanut lähes tulkoon asettamaani määräaikaan asti (jonka ylityttyä olisin vaihtanut paikkaa), kun pääsin kuskaamaan miehen pienen matkaa Vuosaareen päin. Vuosaaresta sain odottelun jälkeen yhden lyhyen kyydin. Sillä aikaa tolppa oli täyttynyt takseista, joten lähdin hivuttautumaan pikkuhiljaa kohti keskustaa. Pysähdyin matkan varrella Herttoniemen Hiihtäjäntien tolpalle, jossa loppujen lopuksi kukaan ei tarvinnut taksia pariinkymmeneen minuuttiin, joten taisin ajaa Karhupuistoon odottelemaan parempia aikoja. Lopulta sieltä kyydin saatuani ilta lähti kulkemaan vähän reippaammin. Sain kolme kyytiä putkeen, jonka jälkeen huomasin olevani taas Herttoniemen tolpalla. Tällä kertaa kyytiä ei tarvinnut odotella kuin muutama minuutti. Putki katkesi sitten yhden kieppeillä siihen paskaduuniin.

Loppuyö oli kuin marjanpoimintaa tyhjäksikolutulla jäisellä suolla. Tolpille ei viitsinyt mennä, kun niissä autoja riitti taas kasapäin (paitsi pari kertaa kävin siinä Sokoksen kupeessa Kaivokadulla olevalla yötolpalla lymyämässä), joten ajelin ympyrää jossain Fredan kieppeillä ja sain poimittua muutamia käsipystyjä.