Kesä on risteilyalusten aikaa. Helsinkiinkin tulee ulkomaalaisia risteilyillään. Eräällä tällaisella oli mummo. Mummo oli päättänyt lähteä tutustumaan Helsinkiin ja hypännyt satamassa bussiin, joka vie risteilyvieraita keskustaan. Hän oli aikansa pyörinyt keskustassa, muttei sitten enää tiennytkään missä laiva oli. Oli laahustanut suomalaisessa sateessa Katajanokalle - kaipa ihmiset olivat risteilyaluksesta puhuttaessa opastaneet Vikingille päin.

Minä taas vein kaksi rouvaa Viking Linen terminaaliin. Rouvat olivat tulleet piipahtamaan Helsinkiin Tukholmasta. Rouvia jättäessäni joku nainen huikkasi, että otanko yhden mummon kyytiin. Sanoin ottavani.

Mummo kysyi, että puhunko englantia ja kun myönsin, hän selitti ongelmansa. Aluksi luulin, että hän haluaa laivaan, joka vie johonkin Helsingin saarista. Yritin selvittää, että mihin saareen. Suomenlinnaa tyrkytin, muttei hänen etsimällään saarella ollut taloja. Lopulta tajusin, että hän etsii omaa risteilylaivaansa. Laiva on jossain sellaisessa kohdassa satamaa, jossa on saaria lähellä. Tämä olikin yhtä hyvä vinkki kuin se, että vappuna neuvoo etsimään tyypin, jolla on päässään valkomusta lippalakki, ja se haaveilemani helppo-ratkaisu-Suomenlinnan-lautta lipui kauas ulapalle.

Mummo ei muistanut sataman nimeä eikä sitä missä oli jäänyt bussista pois. Hän ei oikein osannut selittää mitään erityistä, mitä hän olisi nähnyt matkalla satamasta keskustaan, mikä olisi auttanut minua identifioimaan satamaa. Laivan nimi oli joku sellainen, joka muistutti "Princetonia". Sovimme sitten, että ajamme satamasta toiseen, kunnes laiva löytyy. Kiersimme ensin Katajanokan risteilylaiturin, eikä siellä ollut laivaa ollenkaan. Paitsi se Chelsean omistavan venäläisen miljonääri Roman Abramovichin ex-vaimon valtava paatti. Mutta sitä emme etsineet. Kolusimme Helsingin rantoja ja mummo alkoi olla jo vähän epätoivoinen. Pelkäsi luultavasti joutuvansa jäämään ikuisiksi ajoiksi tähän sateiseen maahan. Minä ymmärsin hänen huolensa, olenhan pelännyt samanlaista Espoon kanssa. Onneksi meillä oli aikaa kolme tuntia ennen kuin laiva lähtisi.

Siitä huolimatta, että mummo oli kovasti epäileväinen, päätin ajaa myös Hernesaaren päässä oleville risteilylaitureille katsomaan. Ja siellähän se laiva seisoi: "Prinsendam". Mummo oli valtavan huojentunut ja antoi hyvin tippiäkin.