Olin käynyt kurkkaamassa, että olisiko Tikkurilan Viking Line -simulaattorilla Vantaan taksilta jääneitä ylijäämäasiakkaita, mutta kun ei ollut, lähdin ajelemaan kohti Malmia. Siirsin itseni käsikopelolla Puistolan ruutuun, ja heti Kehä kolmosen ylittävän sillan jälkeen tulikin puhelintilaus. Puhelintilaus tulee silloin, jos asiakas soittaa suoraan tolpan numeroon. Normaalisti puhelu ohjautuu tolpalla ykkösenä olevaan autoon, mutta jos tolpalla ei ole ketään, puhelun saa alueen ruudussa ykkösenä oleva – ja tällä kertaa se olin minä. Kurvasin auton tiensivuun ja vastasin. Auton luuri on laadultaan alinta kiinalaista sekundaa ja äänenlaatu sen mukainen (kyseessä ei siis ole kännykkä, vaan sellainen musta handsfree-luuri). Yleensä asiakkaan puheesta noin 70% pitää tulkita lukemalla huulilta ja puhelimitse se on äärettömän työlästä. Asiakas sanoi mielestäni, että "Karintie x". Toistin: "Karintie x?" ja kun protesteja ei ilmaantunut, oletin osoitteen olevan oikea. Lopetimme puhelun ja näpytin osoitteen datalle. Sen mukaan Karintie on jossain Korsossa päin.

Ei voi olla.

Mitä helkkaria? Näpytin pelkän kadunnimen ilman numeroa: Sama juttu, ei muita vaihtoehtoja. Minun on siis täytynyt kuulla osoite väärin. Puhelintilauksessa on se huono puoli, etten voi saada mitenkään yhteyttä asiakkaaseen. Tavallisessa tilauksessa voisin ottaa yhteyttä keskukseen ja yrittää sitä kautta saada yhteyden asiakkaaseen, mutta puhelintilauksessa olen itseni uhri ja kovin yksin. Ensimmäisenä tuli mieleeni Sakarintie. Korsossa sekin. Kävin läpi muita Kar-alkuisia kadunnimiä: Karitie, Karhitie, Karantie… Tuskan hiki alkoi jo nousta otsalle. Yritin kauheasti keksiä sanoja, jotka voisivat kuulostaa sanalta "karin" hieman muunneltuna tai lisättynä kirjaimilla. Karhetie olisi ollut Puistolassa ja verenpaineeni ehti jo hetkellisesti laskea, mutta tie oli aivan liian lyhyt, jotta siinä olisi voinut olla etsimäni numero. Numeron olin kuullut oikein, siitä sentään olin varma. Lopulta päätin olla varma siitä, että tilauksen on täytynyt tulla jostain lähiseudulta, kaivoin esille kartan, joka onneksi oli tullut raahattua mukaan, ja hetken epätoivoisen selailun jälkeen silmäni löysivät pelastuksen. Karrintie!! Sen on pakko olla se! Oh ja ah sitä helpotuksen tunnetta! Olin niin helpottunut, että saatuani asiakkaat kyytiin unohdin laittaa mittarin päälle. Hetken ajettuamme asiakas kysyi, että "anteeksi että sekaannun teidän työhönne, mutta pitäisiköhän tuon mittarin olla päällä?"

(Aina otettuani puhelintilauksen laitan mittarin päälle ja holdille. Näin ajaessani asiakkaan luo eivät muut tilaukset turhaan kierrä autoni kautta. Perillä sitten laitan mittarin rullaamaan.) (Jos muistan.)

Jos sinulla ei satu olemaan mitään järkevää puuhaa, niin voit selata vaikka puhelinluettelon karttaa ja kokeilla, kuinka nopeasti löydät Suutarila – Tapulikaupunki – Puistola –alueelta Karrintien.