Näin sitä vain taksikokemusta on karttunut jo puoli vuotta. On ehdottomasti siis väliarvioinnin aika.

Ajoin syksyn aikana 39 vuoroa eli sen verran, mitä vakkarikuski ajaisi 2-2½ kuukauden aikana, vähän tietysti kuskista riippuen. Vuoroista 11 oli päivävuoroja ja loput tietysti öitä. Kilometrejä on syksyn aikana kertynyt varovaisenkin arvion mukaan noin 13000-14000 km.

Vaikka mokia sattuu aina silloin tällöin edelleenkin, siirryin jännityksen kihelmöintiä aiheuttaneesta kokemattomuuden epävarmuudesta jännittämättömän itsevarmuuden puolelle joskus marraskuun alkupuolella.

Näiden kuuden kuukauden perusteella voin sanoa, että tämä taksihommaan ryhtyminen oli hyvä ja onnistunut valinta. Vapaa-aikaa toki on vähemmän ja hieman tietysti harmitti se, että joulukuulle ei tullut jätettyä yhtään vapaata viikonloppua, jotta olisi rauhassa voinut käydä jouluostoksilla ja puuhastella muuta. Mutta harrastuksena tämä on ollut mainio - työasiat unohtuvat kyllä totaalisesti taksin ratissa. Ajatuksena tämä on tavallaan hassu, koska jollekin taksin ratissa oleminen on työasiaa - samasta syystä minusta on hassua, kun joku asiakas puhuttelee minua ammattiautoilijaksi. Enhän suinkaan ole ammattiautoilija, vaan harrastus-autoilija.

Erityisesti olin yllättynyt siitä, että miten hyvin sopeudun yövuorojen valvomiseen. Valvon paljon paljon mieluummin kuin herään aikaisin. Yöllä juon yhden Hartwallin punaisen Fenixin ja se on siinä. En tarvitse mitään Red Bullin tai Batteryn tapaisia valvotusjuomia. Yövuoron jälkeen nukun noin puolille päivin ja sen turvin selviän aika hyvin. Paitsi ehkä sitten päivällä tulee otettua tunnin tai parin torkut... otan myös aina tunteroisen torkut ennen yövuoroon lähtöä.

Yksi negatiivinen juttu tämän taksiautoilun mukana on tullut: Sietokynnys töpeksiviä ja liikennettä tulppaavia autoilijoita kohtaan on laskenut - ei suinkaan taksia ajaessa, vaan yksityisajoissa.

Suuresti kehuttu ja odotettu pikkujoulukausi oli minulle vähän pettymys. Joulukuu ei ollut millään mittarilla yhtään erikoinen. Juoksukeskiarvo oli syksyn huonoin (1,19 €/km – kun lokakuu oli 1,28 €/km ja marraskuu 1,25 €/km), jos heinäkuussa ajamaani kahta ajovuoroa ei lasketa. Ansiotasolla mitattuna loka- ja marraskuu olivat parempia, jos katsotaan keskimääräistä vuoroansiota. Molempien kuukausien aikana tienasin vuorossa keskimäärin yli 12 € enemmän kuin joulukuussa. Tosin joulukuussa tein vain yhden täysimittaisen 11-12 tunnin vuoron, muut olivat noin 9-10 tunnin vuoroja. Vertailukelpoisin lukema onkin keskimääräinen tuntiansio, joka oli paras marraskuussa. Loka- ja joulukuun tuntiansiokeskiarvo oli molemmissa sama. Joulukuuta tietysti voi jossitella niin, että jos olisin ajanut itsenäisyyspäivää edeltäneen keskiviikkoyön, ja jos kahdessa viimeisessä vuorossa ei olisi ollut niin paljon pitkiä ajoja, niin olisin saattanut saada paremman tuloksen.

Mutta kaiken kaikkiaan taksiajosta tullut lisätienesti on ilahduttanut kukkaroani suuresti, vaikka sitä sivutuloveroprosentilla lyödäänkin.

Tiedän jo nyt, että tammi- ja helmikuussa en ehdi ajaa yhtä paljon kuin tämän syksyn aikana ajoin. Tammikuuta pidän kuulemani perusteella jo etukäteen surkeana ansiokuukautena, joten ajojen vähyys ei ehkä haittaa. Tähän ovat syypäitä paljolti vietetty tipaton tammikuu sekä jouluna törsättyjen rahamäärien aiheuttama vyönkiristys. Tolpilla on turha notkua, jos siellä ei mitään tienaa. Koska minun ei ole pakko ajaa, voin käyttää tuon ajan johonkin muuhun. Vaikka joululahjaksi saamallani Scalextricin autoradalla leikkimiseen. Paitsi en minä kyllä sellaista saa, ellen itse osta. Melkein voisin kyllä ostaa, mutta sen sanon kyllä, että jos minulla on joskus poika, niin se tulee saamaan viimeistään ristiäislahjaksi sellaisen!