Taksinkuljettajan uran kannalta ei ole kovin suotuisaa jos ihmiset päättävät olla juomatta alkoholia. Pahuksen lupaukset! Onneksi ihmiset ovat lyhytjänteisiä ja epäluotettavia lupaustensa suhteen. Koska vuodenvaihteesta oli kuitenkin kulunut sentään jo kaksi viikkoa, olin toiveikas että ravintoloihin olisi kertynyt väkeä pitämään taukoa tipattomasta tammikuustansa. No, osoittautui, että ryökäleet ovat sitkeämpiä kuin toivoin.

Perjantaina kaupunki oli pullollaan takseja. Sopii tulla katsomaan rautatieasemalle, kuinka takseja pinotaan kahteen kerrokseen kun ei muuten sovi, ja sitten valittaa siitä taksipulasta. Yhtä lailla taksimiehet voisivat valittaa ryyppääjäpulasta - vaatikaamme yhteen ääneen ihmisiä juomaan enemmän viinaa viikonloppuisin! Onneksi Venla-gaala toi vähän elämää alkuiltaan. Kävin hakemassa kolme kyytiä, mutta ilman julkkisonnea.

Idols-konsertista kostuin yhden kyydin verran. Jäähallille mennessä törmäsin taas yhteen minäminä-taksikuskiin. Tulin Nordenskiöldinkatua Töölöstä päin ja olin kääntymässä oikealle jäähallin pihaan. Vastapäisestä suunnasta tuli Audi-taksi. Koska Audi oli tunkemassa itseään poikittain ratikkakiskoille, päätin kurvata nopsasti pihalle, ettei Audin tarvitsisi kököttää kiskoilla kovin pitkään. Kaikki autoilevat tajunnevat, että tällaisessa tilanteessa oikealle kääntyvällä - eli minulla - on etuajo-oikeus. Pihalla taksijonoon ajettuani Audin kuljettaja nousi autosta ja alkoi posmottaa:
- Sitä kun liikenteessä kulkee niin kuin olisi siellä yksin, niin hyvin menee!
Olin vähän pihalla.
- Mitä meinaat?
- Piti oikein kaasuttaa, että ehdit varmasti minua ennen tänne pihalle - et voinut millään päästää minua ensin.
- No miten vaan...
Jätin sanomatta, että jos näiden ns. liikennesääntöjen mukaan ajetaan, niin ajoin kyllä ihan oikein. Jos alamme ajelemaan sen mukaan, että kuka haluaa mennä ensin, ollaan kyllä ihan kuusessa.

Myöhäisemmässä vaiheessa yöllä tuli taas kerran todistettua, ettei ole humalaista karvoihin katsomista. Olin Itäkeskuksen tolpalla ja katselin, kuinka pihalla tepasteli mies käyden vahvalla ristiaskeleella ja kuinka ollakaan, minun kyytiinhän se osui. Mies sanoi osoitteen, jota en löytänyt datalta. Paitsi Sipoosta, jonne hän ei ollut menossa. Kun joka kerta kuulin osoitteen samalla tavalla, ei auttanut kuin lähteä liikkeelle lähinnä arvaillen: mennäänkö tuonne, ajetaanko sen ja sen lähiön suuntaan. Yritin olla aktiivinen jottei mies sammuisi - siinä tapauksessa olisin yhtä hyvin voinut turvautua höpsismiin - ja selasin samalla datan katuluetteloa löytääkseni jotain samantyylistä katuosoitetta, mutta turhaan. Jossain vaiheessa mies kurkisteli auton ikkunasta pihalle ja sanoi, että nyt on tultu väärin. Hän sitten opasteli ja lopulta pääsimme erään kerrostalon pihaan. Mies kysyi, mitä matka teki ja kerroin, että 16,50€. Hän siihen, että ei se ole 16,50. Arvelin, että mies tinkaa hintaa alaspäin, koska teimme vähän ylimääräistä mutkaa. Olinkin valmis tiputtamaan taksaa parilla eurolla, joten kysyin, että mitä matka sitten miehen mielestä maksaa?

Mies sanoi, että tässä on sellainen tilanne, että hän on humalassa ja minä joudun ajelemaan ympäri kaupunkia keskellä yötä ja kuskailemaan häntä kun hän on humalassa. Mies ojensi kaksi kaksikymppistä ja kysyi, että mitä siinä on?
- Neljäkymppiä.
- Kaksi kaksikymppistä?
- Joo.
- No se matka tekee sen verran.
Siinä sitten poistumista tehdessä mies vielä vaihtoi kuulumisia ja kertoi lyhyesti kalareissustaan. Käännettyäni auton mies seisoi parkkipaikan reunalla ja veti käden lippaan. Morjenstin takaisin.

Pitänee kertoa sitten vielä yksi ihmiskohtalo. Sain tilauksen ja kyytiini tuli vanhahko nainen ja mies, joka oli pyörätuolissa (taksin pitäisi olla farmari, sillä pyörätuolin ahtaminen C-Mersuun on aikamoista kikkailua). Nainen kertoi matkalla, että heidän oli alunperin pitänyt olla yötä kyläpaikassa, entisten naapuriensa luona, mutta oli käynyt niin, että isäntäpariskunnan luona saunomassa ollut toinen entinen naapuri oli varastanut naisen käsilaukun, jossa oli ollut niin invataksikortti, lompakko ja kännykkä kuin myös miehen lääkkeet. Lähinnä lääkkeiden puuttumisen takia heidän piti lähteä yöksi kotiin.

Nainen itkeä tihrusti tilannettaan ja valitteli kuinka poikansakin - jolle hän oli tapahtuneesta ilmoittanut - oli haukkunut hänet. Nainen sanoi menevänsä maanantaina tekemään rikosilmoituksen varkaudesta. Ihmettelin itsekseni, että miksei nainen soittanut saman tien poliisille, jos kerran varkaan henkilöllisyys ja asuinpaikkakin olivat tiedossa.

Toisaalta ei sellainen käsilaukun ryöstäjäkään mikään välkyin ole.