Tuli viikonloppuna kämmättyä - ja on se kumma, miten kaikki kämmit sitten oikein kasaantuvat. Ajoin Topeliuksenkatua pohjoiseen ja tarkoituksena oli kääntyä Nordenskiöldinkadulle, mutta ajoin risteyksen ohi. Tämä ei olisi ollut niin noloa, jos olisin vaikkapa keskustellut asiakkaan kanssa innokkaasti ja sen takia ajanut ohi, mutta ei. Huomioni oli ehkä kiinnittynyt toisaalle. Todennäköisesti siihen, että olin unohtanut laittaa taksamittarin päälle.

Jouduin lisäksi tekemään yhden laittoman käännöksen korjatakseni tilanteen. Eikä siinä vielä kaikki: Naiset menivät eri osoitteisiin ja kun sitten ensimmäisestä osoitteesta olin lähdössä jatkamaan eri suuntaan kuin mihin jatkava nainen olisi halunnut, ei ollut enää paljoa tehtävissä. On aivan turha yrittää siinä enää teeskennellä asiantuntijaa ja saada toinen uskomaan, että minun reittini olisi lyhyempi/nopeampi, vaan kannattaa kiltisti vain kurvata sinne asiakkaan haluamalle reitille.

Joten joku pääsee kertomaan taksinkuljettajasta, joka oli tosi pimee. Mitkään selittelyt ei siinä tilanteessa enää auta, joten sitä vain toivoo, että matka olisi ohi mahdollisimman pian ja sitä, etteivät ne kaksi kyydissä ollutta nuorta naista kuulu tämän blogin lukijakuntaan. Matkan päätyttyä kun printterikin piti vielä sellaista mekkalaa, että minut olisi helppo tunnistaa!