Tallissa odotteli uusi mersu. Koska vanhaa ei millään onnistuttu saamaan kuntoon, niin Vehon ei auttanut muuta kuin antaa tilalle uusi. Tämä uusi on sitä uutta, Opel Astran näköistä C-sarjaa.


Yläpuolella Mersu, alapuolella Astra. Vain harjaantumaton silmä ei erota yhdennäköisyyttä.



Tosin tämä uusi on nyt sitten sedan. Kun sisällä istuu, niin auto ei kovin erilaiselta edelliseen malliin verrattuna tunnu. Ajotuntuma on hyvin samanlainen - rekimäinen. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi ajaa reellä Helsingin katuja.


Mutta onhan se uusi aina uusi, vaikkei edellinenkään ollut kuin reilun vuoden vanha (140 tkm). Kiva ajella autolla, jossa on alle 4000 km mittarissa. Uuden auton tuoksua varten ei tarvitse ostaa wundebaumia. Toivottavasti kukaan ei nyt aivan heti oksenna autoon. Siitä tulikin mieleen, että olisin toivonut penkinpäällisten olevan jotain muuta kuin kangasta. Rekimäisyyteen sopinut puukin olisi ollut helppohoitoisempi.


Yllä olevassa kuvassa oleva Mersu on juuri saman värinen kuin se ajamani taksi - että siitä vain bongailemaan!

Yksi haittapuoli uudessa on vanhaan verrattuna: radion näyttö on kojelaudan yläosassa olevan luukun alla ja se jää täysin taksin datalaitteen taakse. Nähdäkseen mikä kanava on päällä tai vaihtaakseen sitä, on venytettävä kaulaa ja kumarruttava kurkkimaan datan taakse, mikä on vähän hankalaa ajon aikana.


Mielenkiintoinen ominaisuus Mersussa on sellainen, että liikkeelle lähdön jälkeen ovet menevät automaattisesti lukkoon. Ovet avautuvat sisältä kahvasta, laittamalla taksamittari kassa-asentoon tai erillisestä napista kuljettajan ovessa. Taksikäytössä tässä on sellainen hankaluus, että otettaessa asiakas kyytiin lennosta, pitää erikseen muistaa aina painasta lukot auki, jotta asiakas pääsee kyytiin. Tämä kun on tienaamisen kannalta olennaista.

Autossa kaikki on uutta. Myös taksamittari. Alla kännykällä otettu kuva uudesta Semelistä. Tätä ennen olen vain yhdessä taksissa nähnyt tällaisen uuden mittarin.