Kävin itsepäisyyspäivänä ajamassa ensimmäisen päivävuoroni neljään kuukauteen. Samalla taas pääsin toteamaan sen, että valvon mieluummin myöhään kuin herään aikaisin. Kaiken lisäksi aamu oli tosi hiljainen. Hoopoa oli se, että aamun ensimmäiset asiakkaat juhlivat vielä edellistä iltaa, joten heidän tervehdyksensä taksiin tullessa oli huomenen sijasta ”iltaa”.

Itsenäisyyspäivän kyseessä ollessa olin jo etukäteen valmistautunut kertaamalla kuinka ajetaan Malmin hautausmaalle ja missä ovat Hietaniemen hautausmaan portit. Tosin hautausmaakeikat jäivät vain yhteen käyntiin Hietaniemessä. Hautausmaille ei öisin taida tulla kyytejä, mutta sairaaloihin olen muutaman asiakkaan vienyt yölläkin, mutta nyt niitä sairaalakyytejä oli monta: Yksi Mariasta, yksi Mehiläiseltä ja kaksi Meilahteen. Elämäni ensimmäiset käynnit Marian sisäpihalla ja Meilahden sairaala-alueen Stenbäckinkadun puoleisiin sisäänkäynteihin.

Päivän pisin kyyti oli Mäntsälään – enimmäkseen tosin rullailin ympäri keskustaa. Olinkohan keskustassa millään muilla tolpilla kuin Kapteeninkadulla, Viiskulmassa, Museokadulla ja Töölöntorilla? En kai. Tuli pitkästä aikaa elettyä regulaaria tolppaelämää, vaikka puolen päivän jälkeen kyytejä tulikin ihan kiitettävästi, eikä tolpalla tarvinnut yleensä kovin pitkiä aikoja odotella. Yksi mukavan pitkä putkikin kolahti. Olin vienyt keskustasta asiakkaan Tapanilaan, jonka jälkeen olin mennyt käymään huoltoaseman vessassa. Autolle palatessani huomasin, että nälkävalo oli sammunut, mikä tarkoittaa sitä, että autoon on poissa ollessani tullut tilaus. Ryntäsin toivorikkaana autolle ja kuinka ollakaan, kyydin kolmenkymmenen sekunnin kuittausajasta oli jäljellä vielä neljä sekuntia. Sain kyydin Vuosaareen, jossa en ehtinyt tolpalla kauaa homehtua, kun tuli kyyti Konalaan. Älysin käyttää ”kohta vapaa” –toimintoa ja Konalassa jätettyäni asiakkaan sain välittömästi tilauksen ja putkeni lopuksi pääsin takaisin keskustaan.

Päivävuoro toi ihan mielenkiintoista vaihtelua, koska päivällä on paljon sellaisia kohteita joihin öisin ei ajeta. Piti miettiä pitkästä aikaa Helsingin katuja uudella tavalla. Sisäiset jippiit kiljahdin, kun aavistukseni siitä, ettei Paciuksenkadulta Munkkiniemen suunnasta tullessa saa kääntyä Stenbäckinkadulle osoittautui todeksi ja olin älynnyt ajaa Meilahden ympäri myötäpäivään. Noh, vastapainoksi tuli sitten pikku mokakin. Olin viemässä asunnonvälittäjien lanseeraamasta ns. Keski-Töölöstä asiakasta Finlandia-talolle, kun ollessani kääntymässä Runeberginkadulle etelään päin (onneksi jo siinä vaiheessa) tajusin, etten saakaan kääntyä tähän aikaan vuorokaudesta Runebergiltä Museokadulle. Kiersin sitten korttelia mittari pysäytettynä selittäen asiakkaalle, että ”ku mää tavallisesti ajan yövuoroja ja että ku sillon tuolta saa kääntyy Museokadulle ja ny ei”.

Linnanjuhliin en päässyt kuskaamaan ihmisiä, koska vuoroni päättyi jo viideltä. Se ehkä vähän harmitti. Olisin mielelläni kuskannut vaikkapa Outi Mäenpäätä tai Kimi Räikköstä. Olisin Kimille näyttänyt vähän, että kyllä se Mersukin kulkee, kun sitä kunnon rattimies käskyttää! Heh heh.

No, kyllä minä kuskasin kolmea linnan juhliin menevää kampaamosta kotiin ja yhden asiakkaan sisko oli päässyt linnan juhliin.