Jos menisin sattumanvaraisesti jonkun tuntemattoman ihmisen luo ja pyytäisin, että "kerro mulle nyt kaikki henkilökohtaiset asiat mitä sulla on mielenpäällä", tuo ihminen varmaan ajattelisi, että mikähän hyypiö tuokin on, ja joko häipyisi tai ilmaisisi suhtautumisensa ehdotukseeni hyvin karkein sanankääntein, käyttäen niitä rumimpia suomenkielen ilmaisuja.

Mutta heti kun istun taksin etupenkille, tilanne muuttuu. Toki olin tästä etukäteen tietoinen, mutta on se silti erikoista. Aivan tuntemattomat ihmiset avautuvat minulle, aivan tuntemattomalle ihmiselle, vain koska istun taksin ratin takana. Ihan kuin ihmisillä olisi joku sellainen kutina luulossa, että "eivätkö ne taksikuskit opiskelekin taksikurssin ohessa psykologiaa tuolla yliopistossa?"

Vienkö tässä nyt sitten leivän psykoterapeuttien suusta? Voinko verrata itseäni pimeää taksia ajavaan maahanmuuttajaan? No en, koska en millään tavalla yllytä ihmisiä avautumaan. Paitsi tahattomasti, istumalla taksin ratin takana. Enkä edes ota lisäpalkkiota. Olisikin kätevää, jos olisi sellainen lisämaksu kuin "terapiamaksu", jonka voisi näpytellä taksamittariin matkan loputtua.
- Tämä ajelu oli 23,80€.
- Mutta mittarissahan oli vain 18 ja risat?
- Joo, mutta siihen tuli se viitosen terapialisä.
- Mutta enhän mä avautunut?
- Paitsi mitä nyt pidit esitelmän naisten petollisuudesta ja vertasit heitä monin halveksuvin sanankääntein seksimyynnin ammattilaisiin, sekä pakotit minutkin vannomaan etten suostuisi enää koskaan muodostamaan tunnepohjaista sidettä naisiin. Taisi olla myös puhetta siitä, että hyvät ja kunnolliset miehet eivät naisille kelpaa, vaan että he valitsevat aina mieluummin barbaarisen luolamiehen.
- No joo, pistä tuosta pankkikortille.

Ei minulla tosin mitään sitä avautumista vastaan ole. Ei se minun elämääni tee yhtään vaikeammaksi ja onhan se hyvä, että ihmisellä on edes taksikuski, jolle se voi asioistaan puhua. Osa jutuista voi olla traagisuudessaan jopa hauskoja. Kuten seuraava:

- Mä olin tässä jonkun aikaa ulkomailla töissä.
- Ai?
- Joo, mä olen kato ihan hyvä ihminen. Vaikka mä olin siellä ulkomailla aika kauan, niin mulla ei ollut siellä mitään juttua naisten kanssa. Vaikka olis voinut, niin ei ollut.
- Jaa jaa.
- Mä olen ollut ykstoista vuotta saman naisen kanssa, niin siksi.
- Ai ykstoista vuotta?
- Joo, mut kun mä palasin, niin mä kuulin mun kaverilta, että sillä oli ollut toinen mies.
- Mistäs se kaveri oli sen saanut tietää?
- Se asuu siinä naapurissa.
- Ai.
- Mut enhän mä sitä miestä siitä voi syyttää. Eihän se ole tehnyt siinä mitään väärää. Vapaa mies! Että se nainenhan siinä se petollinen on.
- Niin. No, mutta aika kurja homma.
- No ei se pettäminen silleen... ja suhde on nyt sitten mennyttä. Eihän siitä sitten enää mitään tullut. Ei mua edes kiinnostanut, että kuka se jätkä oli.
- Ok.
- Mutta pahinta siinä oli se, että se jätkä kävi kusettamassa mun koiraa.
- Ai?
- Että joku Tahvo käy kusettamassa MUN koiraa. Se luo mun koiraan luottamuksellisen suhteen, eikä mun koira voi edes tietää, että mikä mies se on. Koira menee iloisena ulos ja viattomasti luottaa siihen jätkään, vaikka se on just ollu mun muijan kans.
- Joo, aika surullista.
- No, mutta eihän se sen koiran vika oo. Mistä se vois tietää? Kuka sille muka pystyis kertoo?