Niin, siitä taisin jo mainitakin, että juhannuksen jälkeen päivätkin hiljenivät kovasti. Tämän ollessa tiedossani päätin laittaa matoa koukkuun ja mennä koittamaan onneani Meilahden sairaalalle. Luulisin, että kaikista Helsingin tolpista Meilahden tolpalta on suurin todennäköisyys saada pitkiä kyytejä ja näitä lähdin hakemaan. Mikään ei olisi piristänyt hiljaista aamupäivää kuin joku kunnon pitkä kyyti. Vaikka edes Hämeenlinnaan tai Turkuun.

Kolmesti kävin Meikussa - kolmesti jonotin sitkeästi - ja kolmesti tuli kävelyasiakas. Kävelyasiakas Meilahdessa tarkoittaa paikalliskyytiä. Ne pitkät kyydit ovat sellaisia, että auto tilataan vaikkapa päärakennuksen ovelle, josta sitten sairaalasta kotiutettava potilas tulee KELA-lapun kanssa kyytiin, ja sitten mennään minne mennään. Ensimmäinen kävelyasiakas matkasi Töölön sairaalaan, toinen Pasilan asemalle ja kolmas sentään Oulunkylään. Ei ollut onni myötä. Eipä varmaankaan ihmetytä ketään, jos kerron, että jalkapallon EM-kisojen vedonlyönneissäkin jäin tappiolle.


Pitää vielä tämä mainita: tuli eräälle asiakkaalle kerrottua sellainen, että juhannusaaton aattona olivat Hyvinkään sairaalassa miettineet, että lähetetäänkö kainuulainen potilas Kajaaniin taksilla vaiko ambulanssilla. Tulivat siihen tulokseen, että kuitenkin ambulanssilla. Juhannusruuhkassa Kajaanin ja takaisin. No, ehkä lanssilla on tiettyjä etuja taksiin verrattuna. Asiakas sitten kertoi, että naapurinsa oli telonut itsensä joskus Rovaniemellä ja tämä oli sitten siirretty kotisairaalaan taksilla. Olisinpa halunnut nähdä kuskin ilmeen, kun hänelle selvisi, että kohteena on Helsinki-niminen syrjäinen kaupunki.