Lähes tulkoon ainoat vaaratilanteet, joihin olen joutunut liikkuessani Helsingin kehäteillä, ovat sellaisia, että oikealta kaistalta joku kiilaa eteen/kylkeen ilman vilkkua ja ilmeisesti peileihin juurikaan katsomatta. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin. Välillä oikein ihmetyttää, että millä ihmeen eväillä suomalaiset ovat onnistuneet pärjäämään juuri korkeateknologisessa teollisuudessa, kun niinkin yksinkertaiset asiat kuin vilkku ja peili ovat ylivoimaisia käyttää. Varsinkin se vilkku. Jos olisin aggressiivisempaa luonnetta ja Pohjanmaalta päin kotoisin, niin ajaisin kyllä tällaisen vilkuttoman viereen ja sanoisin, ettei kannattaisi ostaa liian kallista autoa, jos vilkkua ei sitten raski käyttää.

Tänäänkin taas viimeksi Kehä kolmosella - pakko nyt sitten mainita tämä autonmerkkikin - nuorisobemari kiilasi aika hurjasti. Onneksi takanani ajoi joku ei-tyypillinen helsinkiläinen, ja sitä turvaväliä oli enemmänkin kuin se normaali kolme metriä, sillä sen verran tiukasti jouduin lyömään liinat kiinni, jottei se nuorisoraaseri olisi osunut oikeaan etukulmaani. Minulle tilanne ei ehkä olisi ollut niin vaarallinen, mutta lumisella tiellä se kiilaava auto olisi kyllä varmasti pyörähtänyt ympäri ja todennäköisesti jonkun eteen.

Huudatin kiukuissani kyllä torvea ja välkytin valoja, mutta kuski tuskin edes tajusi, mitä takana tapahtui. Peilejä tuskin paljon vilkuiltiin.

Vilkun käytöstä liikenneympyrässä taas ei viitsi enää edes yrittää. Se on niin kadonnutta kulttuuria, että sen muistavat vain ne ihmiset, joilla on jotain tekemistä arkeologian kanssa.