Huomasin maanantaisen päivävuoron alun menneen pipariksi siinä vaiheessa kun puoli yhdentoista aikaan aamulla istuin kotona tietokoneen ääressä ja tajusin, että minun olisi pitänyt olla ajamassa taksia puoli kahdeksasta asti. Unohdin totaalisesti. Olin myös ajatellut tehdä JH:n toivomuksesta yhden tarkemman aikatauluraportin, mutta sekin sitten jäi seuraavaan kertaan.

Kassa tietysti jäi vähän pienehköksi - ajoin kyllä sitten illasta puolitoista tuntia ylimääräistä, mutta parin tunnin vajaus jäi silti. Sen verran pieni tuo päivävuoron kassa oli, että kokeilen kyllä ajaa vielä ensi kuussa yhden kunnollisen vuoron, mutta jos kassat ei tuosta kummene, niin jätän päivävuoron muille. Tuurasin tänään "oikeissa" töissä pari tuntia kipeänä ollutta kollegaa ja tienasin siinä ehkä saman kuin eilen oltuani kahdeksan ja puoli tuntia taksin ratissa - että maksaako taas vaivaa?

Päivävuoron harmina on lähinnä Helsingin ihmeelliset liikennejärjestelyt ja tupeksivat kanssa-autoilijat. Maanantaina sapetti eniten kääntyminen Pohjoiselta Rautatiekadulta Ruunepärille vasemmalle, eli etelään. Ongelmana oli vastakkaisesta suunnasta tulevat samaan suuntaan, eli etelään kääntyvät. Nämä puskivat autonsa niin pitkälle risteykseen kuin mahdollista, jolloin kun meidän suunnastamme tulleiden vihreä nuolivalo syttyi viideksi sekunniksi, risteyksessä ei ollut tilaa. Runebergiä etelään kulkevien jono eteni vasta kun meille paloi taas punainen. Jos jäi odottamaan, että risteykseen jää tilaa, sai odottaa iltaan asti. Jonossamme sattui sitten olemaan yksi tällainen odottaja, joten odotimme kuudet vihreät valot niin, ettei jonostamme ajanut ketään Runebergille. Meinasin oikeasti jo nousta autosta ja kävellä etummaisen auton luo, koputtaa ikkunaan ja käskyttää kuljettajaa ajamaan autonsa risteysalueelle vihreän palaessa - oli siinä edessä auto tai ei. Kun etelään menevien jono sitten olisi hetki punaisen vaihtumisen jälkeen nytkähtänyt eteenpäin, olisi risteysalueella olevan auton saanut ujutettua jonon perään ennen kuin poikittainen liikenne olisi täyttänyt risteyksen. No, lopulta kuljettaja onnistui itsekin tajuamaan tämän.

Helsingin liikennejärjestelyistä ja niiden kummallisuuksista saisi kirjoitettua vaikka kirjan, mutta laitettakoon tähän lyhyesti pari agendaa:

- Liikennevalot ovat vihreällä liian vähän aikaa. Autojen liikkeelle lähteminen jonossa on niin hidasta, että jos viiden sekunnin vihreällä liikkeelle pääsee kolme autoa, niin kymmenen sekunnin valoilla kahdeksan ja viidentoista varmaan kaksikymmentä. Isojen liikennemäärien ollessa kyseessä pidemmillä vihreillä valoilla saataisiin ruuhka purkautumaan aikaisemmin. Todella suurien kaupunkien todella suurissa ruuhkissa homma hoidetaan niin, että vihreä palaa yhteen suuntaan minuutin ja sitten minuutin seuraavaan. Odotusaika on pitkähkö, mutta sitten kun liikkeelle päästään, tyhjenee tienoolta saman tien kunnollinen läjä peltiä.

- Ruuhka-aikaan jono päästetään vihreillä päin punaisia. Tarkoittaa siis sitä, että kun vihreä syttyy, ei jono pääse etenemään, koska risteyksen toiselle puolelle päättyvän jonon autoille palaa punainen. Jono pääsee etenemään vasta sitten, kun edessä oleville on syttynyt vihreä. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun itselle palaa taas jo punainen. Monessa risteyksessä vain joka toisilla vihreillä pääsee etenemään. Jonoa pitäisi aina lähteä purkamaan edestä päin niin, että kun itselle syttyy vihreä, on edessä olevan jonon pää jo liikkeessä.

- Liikennevaloja on liian tiheässä, eikä niissä ole minkäänlaista vihreää aaltoa. Ajoin kerran sunnuntaina Kamppiin. Pysähdyin Manskulla Kuusitien mutkan jälkeen kahdeksan kertaa punaisiin. Joskus valot toimivat jopa niin, että kun pääset vihreällä liikkeelle jonon ensimmäisenä, seuraavassa kolmensadan metrin päässä olevassa valoristeyksessä vaihtuu punainen. Todella järkevää.

Sitten vielä joku valittaa Helsingin ilmanlaadusta. No eipä ihme, kun autoja seisotetaan tyhjäkäynnillä turhaan ja kiihdytytetään jokaisissa mahdollisissa liikennevaloissa. Kaikin tavoin - ekologisesti, ilmastollisesti ja hermostollisesti - olisi parempi, kun autot pystyisivät ajamaan yhtä soittoa jonkun reitin läpi. Esimerkiksi nyt vaikka Erottajalta Manskua pitkin Hämeenlinnanväylälle tai Katajanokalta tai Espalta Itäväylälle. Sitä minä sanoisin jo liikennesuunnitteluksi.

Joku ulkomaalainen sanoikin jossain, että kummallisilla liikennejärjestelyillä Helsinkiin saadaan aikaiseksi isommat ruuhkat kuin mitä kaupungin koko edellyttäisi. Kaipa se on kaupunginisistä hienoa, kun saadaan fiilis, että sitä pyöritetään oikein kunnon metropolia!

- 99% Espoon ja Vantaan liikennevaloista ja ihan Helsingin keskustan suurimpia risteyksiä lukuun ottamatta kaikki liikennevalot voisi laittaa pois päältä yön ajaksi. Sitä tuntee itsensä todella idiootiksi seisoessaan jossain Espoon Peräseinäjoella punaisissa valoissa näkemättä kymmeneen minuuttiin ainoatakaan liikkuvaa ajoneuvoa. Olisi myös kiva tietää, kuinka paljon nyt öisin päällä olevat liikennevalot vievät sähköä ja kuinka paljon voitaisiin säästää energiaa ja rahaa sammuttamalla turhat valot.

Ajatelkaa vaikka tätä: Länsiväylältä tullessa Porkkalankadun ja Mechelininkadun risteyksessä ei pala yöllä valot:. Hyvä hyvä! Keskellä Viikin peltoa on T-risteys, jossa taasen valot palavat yötä päivää. Hei haloo? Ketä varten? Niitä satunnaisia lehmiä, jotka kerran vuodessa neljän aikaan aamuyöstä karkaavat tielle eläinlääketieteellisen koelaboratorioista???

Monen suomalaisen paikkakunnan liikennevalottomilla kaduilla on enemmän liikennettä kuin Helsingin, Espoon tai Vantaan lähiöiden öisillä kaduilla. Silti niillä pikkupaikkakunnilla selvitään normaaleilla väistämissäännöillä siinä, missä täällä poltetaan liikennevaloja satunnaista kulkijaa varten. Jonkinmoista hätävarjelun liioittelua, sanon minä. Varsinkin kun öisin tuolla kulkee lähinnä poliiseja ja takseja.

Kehä ykkösen liittymistä en viitsi tällä kertaa enää purnata. Jääköön omaksi aiheekseen. Paitsi että sen verran kyllä sanon, kun kerta vauhtiin pääsin, että kehätien pitäisi olla sellainen, että sen pystyy ajamaan päästä päähän ilman liikennevaloja. Tämän ongelman ratkaiseminen tietysti vaatisi paljon rahaa, mutta Kehä ykkösen Espoon päädyn ja kehä kolmosen Hämeenlinnanväylän liikennevalot aiheuttavat varmaan 80% kehäteiden ruuhkista.

Mainittakoon sen sijaan, että kaikesta huolimatta maanantaina tuli uusi juoksuenkka hurjalla marginaalilla: 1,56 €/km, kun edellinen oli 1,55 €/km.