Kyytiin tuli vahvassa tuiterissa oleva nainen, joka kovasti halusi opastaa minua, kun jostain syystä ei uskonut, että selviäisin Pitäjänmäestä Munkkivuoreen. Heti pihasta poistuttaessa sanoi, että "oikealle". Häkellyin siinä määrin, että käännyin oikealle. Kuvittelin noin millisekunnin, että hän haluaa opastaa sen takia, että hänellä on joku ovelista ovelin oikopolku. Toisen millisekunnin jälkeen tajusin, että hän on ihan pihalla ja kolmannen millisekunnin loppuhetkillä olin jo valittettavan tietoinen siitä, että hän on myös pihalla siitä, että on pihalla.

- Mihin sinä olet menossa?!?!
- No sitä minäkin, ettei täältä mihinkään Munkkivuoreen pääse.
- Tiedätkö sinä ollenkaan mihin olet menossa?!?!
- No Munkkivuoreen, mutta kun sanoitte, että oikealle.
- Niin, mutta miksi te tänne käännyitte? Tiedättekö te missä Munkkivuori on?!!?!
- No tiedän, mutta kun te sanoitte, että oikealle, niin minä käännyin sinne, vaikkei kyllä olisi pitänyt.
Tein U-käännöksen ja lähdin vasemmalle.

Nainen oli kyllä hiljaa siihen asti, kun aloimme lähestyä kohdeosoitetta. Osasin kyllä olla jo vähän varuillani, kun nainen sanoi, että opastaa sitten perille:
- Käännyt sitten heti siitä alas vasemmalle.
Oli pakko navigoida molempia tienreunoja havaitakseni, että mistä kohti pysäköityjen autojen välistä menee joku kolo johonkin pihalle ja alas. Ehkä oikealle - ehkä vasemmalle. Vasemmalla oli jotain tientynkää, mutta selvästikin ylöspäin. Mietin jo, että onko naisella sekaisin oikean ja vasemman lisäksi ylä ja ala.
- Tästä tästä!! Mihin sinä ajat?!?! Minähän sanoin, että vasemmalle alas!!
- Vasemmalle vai oikealle? Ylös vai alas?
- Tuonne alas, sanoi nainen ja osoitti oikealle.
- Se on kyllä oikealla.
Olin ajanut jo ohi, joten nainen sanoi, että voin jättää hänet vasemmalle autotallien eteen, joten pysähdyin oikealla olevien autotallien eteen.


Kerran ihan ekoina taksinkuljettajapäivinäni tuli Malmilla kyytiin vanha mummeli, joka halusi opastaa. Hetken opastettuaan olimme missä sattuu umpikujassa ja tottakai vika oli minun:
- Minne te oikein ajatte?! Tunnetteko te tätä aluetta ollenkaan?!
En viitsinyt vanhalle mummolle alkaa rähjätä, että "teidän opastuksen mukaan tässä ollaan ajettu". Kirotakin olisi mieli tehnyt! Pyysin mummelia ilmoittamaan kohdeosoitteen. Ei ollut siellä päinkään, mihin olimme yrittäneet tunkeutua. Pyöräytin auton ympäri ja lähdin kohti määränpäätä.

- Mihinkäs te nyt ajatte?
- X-tie kahdeksaan.
- Mitenkäs te tähän suuntaan?
- No koska X-tie on täällä.
- Eikös sinne mennä tuolta? (osoitti suuntaa, josta tulimme)
- Ei. (Siellä ollaan jo hemmetti soikoon kierretty ihan tarpeeksi! Sieltä se ei löydy vaikka tuomiopäivään saakka kierrettäisiin niitä kujia!!)
- Osaattekos te varmasti liikkua täällä?
- Osaan osaan. (Koetahan nyt tajuta, putkisierainlepakko, että teidän ohjeitanne noudattamalla minä sinne jouduin!! Jos täällä joku ei osaa liikkua, niin se olette te, ektoplasman neliöjuuri!!!)
- Teidän pitäisi seurata vain sitä nn-bussin reittiä! (Osoittaa paikkaa, jossa kävimme jo kiertoajelulla)
- No täältä se X:n katu kuitenkin löytyy. (Minä ajan taksia, enkä mitään riivatun bussia, tuhannen turskattia!! Minulla ei ole hajuakaan jostain samperin bussista!! Taksikuskit eivät opettele bussireittejä, koska me ei ajeta niitä!!! Ja jos se bussi tuonne menee, niin sinne jää!!)

Kohdekadulla:
- No lopultakin. Taidatte olla uusi näissä hommissa, kun meinasi olla vähän vaikea löytää tänne.
- --- (AAAAAARRRGGGGHHHHHH!!!!!! Te bassibasuukki, kummeliturska, kivisimppu, käymälälaivan kapteeni!!)
- Minä neuvon kyllä, vielä vähän matkaa eteenpäin. Tämä on vasta nelonen.
- Ymh. (Ilman teidän opastustanne, senkin mullisaukon poika, olisimme olleet täällä jo vartti sitten!!!)