Perjantaiyö sujui ilman ihmeellisyyksiä. Kyyditettävistä mieleeni jäi:

- Nainen, joka tuli Museokadulta kyytiin. Lähinnä jäi mieleen oman nokkeluuteni takia. Kysyi jätettyäni asiakkaan, että "oletko varattu", johon minä heitin vastakysymyksen, "että tarkoitatko siinä mielessä, että olenko sinkku vai että onko taksi vapaa?" Tarkoitti sitä taksia.

- Porukka, joka tuli Töölöstä keskemmälle kaupunkia. Keskustelimme aiheestä "voiko rahattomana taksimatkan kulkemisesta selvitä samalla keinolla kuin kohtaamisesta karhun kanssa", eli teeskentelemällä kuollutta. Tämä lähti liikkeelle siitä, kun joku kysyi matkan aikana, että kuka maksaa. Siitä päästiin päätelmään, että se, jonka kuski saa kiinni. Silloin yksi naisista sanoi, että koska hän on niin hidas, niin hänen täytyisi teeskennellä kuollutta välttyäkseen maksamasta.

- Tyttö (nainen), joka baanalle lähtiessään jätti avaimensa, kännykkänsä ja piilolinssinsä kotiin. Toivottavasti tyttö vielä joskus elämänsä aikana pääsee takaisin asuntoonsa, ettei asunnosta ihan mausoleumia tule.

- Politiikan ja talouselämän vaikuttaja

- Nuori mies, jonka kanssa juttelimme ilmastonmuutoksesta ja joka tarjosi Mäkkärillä hampurilaisaterian. Ja mikä fiksuinta, ei jääty syömään Mäkkärin pihalle, vaan mies pyysi eväät mukaan pussiin. Omansa toiseen ja minun toiseen. Sain syödä sitten omani rauhassa, kun mies oli päässyt kotiinsa.

- Asiakas, jonka kanssa olimme samaa mieltä siitä, että jos ihmiset osaisivat lähteä ruuhka-aikana liikkeelle liikennevaloista ripeämmin, liikenne sujuisi paljon paremmin. Olen monesti tuskastellut sitä, että jos jonon ensimmäinen lähtee liikkeelle kuin mummo lumihangesta, kestää todella kauan, ennen kuin vaikkapa jonon neljäs pääsee liikkeelle, kun ripeästi lähtiessä voisi tässä vaiheessa olla liikkeellä jo seitsemäskin auto. Ja vielä varsinkin jos kaikki alkavat etsiä sitä ykkösvaihdetta vasta siinä vaiheessa, kun edellinen lähtee liikkeelle. Tällaiset hidastelut kertautuvat taaksepäin aivan samalla tavalla kuin jonossa ajettaessa (jonon ensimmäinen hidastaa hetkellisesti nähdessään kamerapöntön - hetken kuluttua takana neljän kilometrin päässä vauhti hidastuu neljäänkymppiin). Jos autoilijat osaisivat lähteä liikkeelle niin kuin formulakisoissa, kaikki yhtäaikaa vihreän syttyessä, samoilla vihreillä pääsisi läpi varmaan kaksinkertainen määrä autoja. Liikennettä sujuvuuttaakseen lähdön ei tarvitsisi olla mikään irtaimisto takaikkunaan -tyyppinen lähtö, vaan pelkästään sellainen, että auto saadaan ripeästi liikkumaan, jotta takana oleva pääsee myös. Pahinta on sellainen, että arvioi edellä olevan lähdon ripeämmäksi kuin on ja joutuu itse jarruttamaan, ennen kuin pääsee uudestaan kiihdyttämään. Tämä heijastuu kerrannaisvaikutuksina taaksepäin varsin harmittavasti.