On tullut ajettua uudenvuoden jälkeen aika vähän taksia. Olisikohan ollut kuusi vuoroa. Olen huomannut siitä sellaisen seurannaisen, että mitä harvemmin ajaa, sitä enemmän hommiin lähtö on alkanut maistua puulta. Kun on tottunut siihen, että viikonloppuiltoja saa viettää rauhassa kotona, käydä vaikka saunassa ja katsoa Reinikaista, taksilla ajaminen ei enää yhtä-äkkiä innostakaan niin kovin. On se sitten yleensä ihan mukavaa, kun sinne on päässyt, mutta se lähteminen...

Vuoden vaihtumisen jälkeen näinä viikkoina on taksimaailmassa tapahtunut hienoisia muutoksia. Taantuma näkyy yövuoroissakin hieman - ei kovin paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että muutoksen huomaa. Harvemmin ratin takana istuessa muutoksen näkee ehkä paremmin. Kaupunki on tyhjä hieman aikaisemmin ja varsinkin perjantait ovat hiljaisempia. Viime viikonloppuna lauantaiaamuna kaupunki oli tyhjä jo vartin yli neljä - jo yhden kyytikierroksen jälkeen - mutta sunnuntaiaamuna porukkaa riitti melkein tavalliseen malliin. Juttelin tilanteesta kyytiin osuneen ravintolatyöntekijän kanssa, joka kertoi väen vähentyneen ravintoloissa huomattavasti ja kertoi varsinkin maaliskuun olleen myynniltään tosi surkean.

Suurin muutos on se, että simsalabim - kuljettajapula on historiaa. Taksikurssit ovat pullollaan ja kuskeja on taas ylenpalttisesti. Tilanne on sikäli nurinkurinen, että silloin kun ajoa on paljon ja kuskeille tarvetta, ei niitä ole, ja nyt kun kyytejä ja kuskien tarvetta on vähemmän, niitä on ovenkahvat mustanaan.

Päivävuoroista kerrottakoon näin toisen käden tietona, että niissä taantuma näkyy ihan tosissaan. Bisnesporukka on poissa. Monissa suurissa firmoissa on matkustuskielto, joten lentokenttäkyydityksiä on vähemmän. Tämä sama on ilmeisesti Finnairin ongelmana, sillä jostain uutisista kuulin, etteivät tavalliset pulliaiset ole tinkineet matkustamisesta. Bisnesporukka on kuitenkin suuri osa sekä lentomatkailusta että päivätaksiasiakkaista.