Olen itse sen verran yhteiskuntajärjestyksen kannalla, että haen aamuöisin keskustan kyytiläisiä ensisijaisesti tolpilta, enkä ota käsipystyjä oopperan tai Hakaniementorin eteläpuolelta, niin kauan kuin tolpilla jonottavia riittää. Aina riittää niitä sluibaajia, jotka kävelevät Rautatientorilta Vilhonkadun ja Mikonkadun risteykseen tai Museokadulta viidenkymmenen metrin päähän Töölönkadulle ja yrittävät siinä huitoa itselleen taksia samalla kun tolpan taksijonossa kiltisti jonottaa parikymmentä metriä ihmisiä.

Olen sitä mieltä, että ihmiset jotka toimivat yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi ja jaksavat jonottaa tolpalla vuoroaan, ovat oikeutettuja saamaan taksin ennen kaiken maailman sluibareita. Tätä korostettiin taksikurssillakin ja myös taksikuskien kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, ettei käsipystyjä oteta tolppien läheisyydestä. Ei ruuhka-aikana (jolloin se on väärin jonottajia kohtaan) eikä hiljaisina aikoina (jolloin se on väärin tolpalla jonottaneita takseja kohtaan). Sluibarit menestyvät vain siksi, että muut noudattavat sääntöjä, ja jos kaikki poistuisivat tolpilta käsipystyilemään, se romuttaisi saman tien koko toimivan tasapuolisen ja oikeudenmukaisen suomalaisen taksitolppajärjestelmän.

Joskus tässä olin menossa Rautatientorin tolpalle ja jouduin siinä hetken odottelemaan, kun useampi taksi lastasi väkeä kyytiin. Kymmenen metrin päässä tolpasta kolme nuorta häiskää tuli käsi ojossa ovenkahvaa kohti. Arvasin heti mistä kana aikoo pissata ja laitoin ovet lukkoon ja avasin sen sijaan ikkunan. Tulivat sitten ruinaamaan ikkunalle, että veisinkö heidät Nikkilään. Sanoin, että tottakai, mutta taksijonon kautta. Äijät marmattivat, että kun jono on niin pitkä. Sanoin, että taksiin pääsee (toivottavasti) vain jonottamalla ja että mitä kauemmin täällä norkoilette, sitä pitemmäksi jono kasvaa.

Menivät sitten seuraavalle taksille yrittämään. Toivoin kovasti, että jälkeeni tulevat kuskit olivat sen verran suoraselkäisiä, etteivät ottaneet poikia kyytiin jonon ohi.

Toisaalta myös tolppajonoissa etuilijat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa ja sivistyksen surma.

Sen sijaan se, mikä olisi oikeasti viisasta ja hyväksyttyäkin, on että kulkee taksijonon läpi ja kyselee samaan suuntaan menijöitä kimppaan. Joskus tällainen ärsyttää suomalaista humalaista, koska hän ei pysty tilassaan tajuamaan, että jonossa hänen edessään olevien henkilöiden määrä ei ratkaise sitä, kuinka nopeasti hän saa taksin, vaan se, että kuinka monta taksillista siinä on.

Aina kun tolpalta tulee taksini kyytiin vain yksi ihminen, käy mielessä, että aivan varmasti jonosta löytyisi joku toinenkin, joka on menossa samaan suuntaan ja näin ollen kimpasta olisi molemmille hyötyä. Toinen pääsisi aiemmin kotiin, molemmat halvemmalla ja jonossa heidän takanaan olevat nopeammin taksiin.

Jos esimerkiksi joku haluaa keskustasta Myyrmäkeen, kelpaisi hänelle kimppaan minne tahansa Mannerheimintien ja Hämeenlinnanväylän suuntaan menevä.

Jos eläisimme Suomea vaikkapa Ruotsin kaltaisessa sivistysmaassa, tämä olisi ratkaistu varmaankin niin, että rautatieaseman tolpilla olisi seitsemän taksilaituria, joihin sijoituttaisiin sen mukaan, minkä pääväylän suuntaisesti on matkalla. Sitten vain pakattaisiin autollinen porukkaa vuorolaitureittain ja kaikki pääsisivät kotiin halvemmalla ja aikaisemmin. Tosin silloin menetettäisiin se ilonaihe, minkä takia niin moni haluaa matkustaa mieluummin taksilla kuin yöbussilla: ei tarvitse katsella toisia humalaisia.

Ja sitten vielä: Kansalaiset, medborgare! Jos siellä taksin katolla ei pala se keltainen valo, niin ei sille kannata huitoa. Se on varattu.

Kertauksena:
- Taksin katolla palaa valo: taksi on vapaa – kannattaa huitoa
- Taksin katolla ei pala valo: taksi ei ole vapaa – huitominen turhaa ja energian tuhlausta.

Oi, kunpa voisitte älytä tämän!