Tämä kirjoitukseni lähti liikkeelle nimimerkki Jallun kirjoittamasta kommentista. Kirjoittelin jotain vastaukseksi, mutta päätin sitten kirjoittaa tästäkin lisää tänne viralliseen osastoon.

Jallun kommentti "ei näilläkään hinnoilla tavallisella palkansaajalla ole varaa ajella taksilla ihan mielin määrin" on tämän kirjoitukseni varsinainen siemen. Vastakommenttini tuohon on, "ettei tarvitsekaan". Ne ajavat taksilla, jotka haluavat maksaa siitä.

Ajatus siitä, että "tavallinen palkansaaja" voisi ajella taksilla "mielin määrin" pitänee sisällään sen viestin, että taksilla ajamisen pitäisi olla niin halpaa, ettei sen käyttöä tarvitsisi miettiä. Tämä harha johtuu viime vuosien nopeasta taloudellisesta kehityksestä sekä siitä, että taksien taksat ovat laahanneet yleisen kustannuskehityksen jäljessä - sekä sisältää ajatuksen (tahattoman tai tahallisen), siitä, että joukkoliikennevälineet pitäisi korvata takseilla.

Taksin tarkoitus ei ole koskaan ollut olla ns. yleinen kulkuväline joukkoliikennetarkoituksessa, kuten bussin tai junan. Taksin tarkoitus on tilkitä palvelun tarjoajana se väli, jonka muut julkiset kulkuneuvot jättävät. Taksissa on toisaalta muiden julkisten kulkuvälineiden edut, muttei niiden haittoja. Toisaalta taksissa on yksityisautoilunkin edut, muttei "haittoja". Haittoja siksi lainausmerkeissä, ettei nyt puhuta teemasta yksityisautoilu versus julkinen liikenne. Taksi on julkisena kulkuvälineenä käytettävissä tarpeen mukaan, mutta se vastaa yksilön tarpeisiin paremmin kuin vaikkapa bussi. Se kuljettaa tarvittaessa ovelta ovelle, odottaa tarvittaessa, vaihtaa kohdetta niin halutessa ja mikä parasta, ei ole sidoksissa aikatauluihin ja määrättyihin reitteihin. Asiakkaan ei tarvitse omistaa taksia, huoltaa sitä, maksaa vakuutuksia, katsastuksia, vaihtaa renkaita, etsiä parkkipaikkaa...

Kustannustehokkuudeltaan taksi ei kuitenkaan vastaa joukkoliikennevälineitä. Tässä maailmassa harvat asiat ovat enää ilmaisia: auto maksaa, työntekijä maksaa, polttoaine maksaa, vakuutukset maksavat, verot pitää maksaa... kaiken tämän lisäksi tässä kapitalistisessa systeemissä on suotu, että taksiyrittäjäkin saa tienata jotain. Näiden kaikkien asioiden takia taksin käyttö maksaa enemmän kuin bussilippu.

Systeemin näkökulmasta taksi on osa sosiaalipalvelujen järjestämistä: Koulu- ja sairaalakyytejä sekä vammaisten ja vanhusten asiointipalveluja. Systeemissä taksit täyttävät virka-ajoneuvojen sekä joukkoliikennevälineiden jäävää kuilua.

Systeemi antaa kuitenkin kaikkien halukkaiden ostaa tämän palvelun käyttöönsä. Tämän palvelun on ottanut tehokkaasti käyttöön esimerkiksi bisnesmaailma. Taksi tarjoaa nopeita yhteyksiä sitomatta kuitenkaan firman pääomaa omiin autoihin.

Yksityishenkilölle kyse ei ole arkipäiväisyydestä, niin kuin Jallun kommentti ajaa takaa, vaan ylellisyydestä, luksuksesta ja erikoispalvelusta. Bussi tai raitiovaunu on palvelun perustaso - taksi on ylätaso. Periaatteessa tavallisen palkansaajan tavallista kulkemista paikasta a paikkaan b varten on järjestetty joukkoliikennettä, jota jopa tuetaan valtion ja kuntien varoin. Nämä ovat sitä varten, että tavallisella palkansaajalla on mahdollisuus kulkea mielin määrin. Se, ken haluaa ylellisyyttä ja erikoispalvelua, saa sitä, mutta se maksaa. Kyse ei ole kuitenkaan niin kalliista palvelusta, etteikö sitä lähes jokaisella olisi vara käyttää.

Tavallisella palkansaajalla on palkkansa. Rahaa on rajallisesti, joten jokainen priorisoi sen omien mieltymystensä mukaan. Joku ostaa taulu-tv:n, joku pleikkarin, joku käy syömässä ravintolassa, joku matkustaa Espanjaan - ja joku ajaa bussin sijaan taksilla.

Aina kaikista huvittavinta on se, kuinka ravintolassa viinaan tai rulettiin tungetaan satoja euroja, mutta sitten kitistään sen palvelun hinnasta, joka vie humalaisen turvallisesti kotiovelle.

Kyse on vain siitä, ettei tavallisella palkansaajalla voi olla varaa kaikkeen - kaikkea ei voi saada. Tavallisen palkansaajan mielestä kaiken pitäisi olla niin halpaa, että hänellä on siihen varaa: Ferrarit, taulu-tv:t, maailmanympärimatkat, asunnot Eirassa ja kesämökit Espanjassa. Mutta kun ei ole. Tähän markkinarakoon onkin iskenyt osuvasti eräs matkapuhelinfirma. Ei liittymillään, vaan sillä sloganillaan, jota nyt tässä aion käyttää: Aika kallista - ELÄMÄ ON!