Tämä juttu ei oikeastaan käsittele takseja.

Mutta:

Voin kuitenkin rakentaa erittäinkin vahvan aasinsillan tämän jutun ja taksien välin. Tämä juttu nimittäin käsittelee autoja – tai oikeastaan tiettyä automerkkiä -  ja takseinahan käytetään juuri enimmäkseen autoja.

No niin.

Sulje silmäsi ja kuvittele mielessäsi seuraavanlainen tilanne:

Joku sanoo: "Minulla on _______________."  (Täydennä aukko millä tahansa seuraavista: Opel, Ford, Volvo, Renault, Fiat, Citroen, Peugeot, Toyota, Seat, Nissan, Mitsubishi, Kia, Skoda, Hyundai, Daihatsu, Honda, Mazda, Saab, Subaru, VW)

Minkälaisia reaktioita tämä lause synnytti? Aivan, eipä juuri mitään. Lause oli lähes yhtä mielenkiintoinen kuin kärpäsen papana kauppatorilla. Tämä ei aiheuta vipinöintiä kuin ehkä toisen saman merkin omistajan aivokurkiaisessa.

Jos aukkokohtaan laittaa sanan Mersu, Audi, Alfa Romeo tai Porsche, ehkä noin 12,6 %:lla tapahtuu jonkinlainen nitkahdus aivokurkiaisen sisemmässä ylälaidassa.

On kuitenkin kaksi automerkkiä, joista jokaisella – toistan: jokaisella – on jonkinlainen mielipide. Kaksi automerkkiä, joiden mainitseminen synnyttää jokaiselle äiti Teresaa myöten voimakkaan mielikuvan, mielipiteen, ajatuksen tai jonkun muun vastaavanlaisen tapahtuman aivoissa.

Otetaanpa uudestaan.

Ajattele sama tilanne, mutta niin, että henkilö sanoo: "Minulla on Ferrari".

Ha haa! Aivosoluissa sykähtelee jotain punaista!

Ferrari on kuitenkin etäinen ja kaukana arjen askareista. Haave ja unelma. Unohdetaan se, ja kaivetaan esille jotain arkisempaa ja todellisempaa.

Eli laitetaan se joku sanomaan:

"Minulla on Bemari!"

Olipa kyseessä mies tai nainen, vanha tai nuori, vegaani tai lihansyöjä, aktivisti tai poliitikko, kissa tai koira – jokaisella on mielikuva ja mielipide tästä Baijerin karpaasista. Niillä, joilla on BMW, mielikuva on positiivinen ja se liittyy auton ominaisuuksiin. Lopuilla mielikuva on yleensä negatiivinen, eikä se yleensä liity ollenkaan auton ominaisuuksiin.

Mikään toinen automerkki ei jaa ihmisten mielipiteitä yhtä voimakkaasti kuin BMW. Sosiologisesti mielenkiintoisinta on se, että harvoin arvostelu kohdistuu itse autoon, vaan yleensä aina sen kuljettajaan. Käytetään miehen genitaalialueelta peräisin olevaa sanastoa ja yhdistetään sitä esimerkiksi eri tavoin sanaan "ego".

Tämä aihe nousi mieleeni luettuani taas kerran lehdestä uutisia tyyliin "Bemarikuski hurjasteli Malminkartanossa",  "humalainen Bemarikuski hurjasteli Oulunsalossa" jne. Oletteko koskaan nähneet uutista, jossa olisi mainittu vaikka että: "Opel-kuski hurjasteli humalassa"? Tai että "Toyota-kuski kaahasi kahtasataa Lahden moottoritiellä"? Jos Bemarikuski törttöilee, mainitaan aina myös automerkki. Muulloin ei koskaan! (No ehkä jos kyseessä on se Ferrari.) On selvästikin tavattoman tärkeää yhdistää uutiseen maininta auton merkistä. Mutta kummasta nämä uutiset kertovat enemmän: Bemarikuskeista – vaiko siitä toimittajasta? Mitä sillä toimittajalla liikkuu päässä, että tunnistaessaan auton Bemariksi, auton merkki muuttuu uutisen kannalta niin tärkeäksi, että se kipuaa aina otsikkoon saakka? Eikö mikään muu oheisasia saa aikaan tällaista innoitusta? "Olvin oluesta humaltunut hurjasteli Oulunsalossa", "Paperiliittoon kuuluva mies ajoi kahtasataa Mikkelissä", "Shellin bensaa tankannut hurjasteli Malminkartanossa" tai "Weetabixiä aamupalakseen syönyt kaahasi Riihimäellä".

(Porukassa sitten pyöriteltäisiin päätä ja yhteen ääneen päiviteltäisiin, että: "ne nuo Weetabixin syöjät ovat kyllä yksiä tuollaisia".)

Mutta ei ihme, että näin kaikille tottakai tulee sellainen mielikuva, että on vain kolmenlaisia törttöilijöitä: kaahailijoita, rattijuoppoja ja Bemarikuskeja.

Sitten ihmetellään sitä, kun Bemarikuskit ovat niin herkkiä automerkkinsä arvostelun suhteen. No eipä ehkä ihme, kun ottaa huomioon arvostelun tasokkuuden. Kun kerrot, että omistat Bemarin, kuulijoiden ensimmäinen ajatus on, että "aha, olet siis m****u", kaahaat kännissä Lahden moottoritiellä kahtasataa ja todennäköisesti myös hurjastelet humalassa Oulunsalossa". Kun sanot, että et edes ole koskaan kännissä, sille nauretaan kuin hyvälle vitsille ja kysytään, että "joko olet ajanut poliisin päälle?".

Mutta pakkohan siinä BMW:ssä on jotain olla, kun se aina pitää mainita. Jotain, mitä ei ensimmäisen automerkkilistani autoissa ole. Ja kaikki tämä tällainen vouhottaminen sitä vielä lisää. Mainosmaailmassa puhuttaisiin imagosta - samasta syystä BMW ei millään tavoin tue Bemareiden käyttämistä takseina. BMW ei halua taksimersun leimaa -  vaan sellaisen, joka saa jotkut ihmiset louskuttamaan kateellisena BMW:n omistajille.

Veikkaanpa, että jos Steen Christensenillä, Pekka-Eric Auvisella, Sanna Sillanpäällä, Jammu Siltavuorella, Kaisa Variksella, Osama Bin Ladenilla tai Adolf Hitlerillä olisi ollut Bemari, olisi se mainittu otsikoissa. "Bemarikuski tappoi kaksi poliisia!", "Bemarikuski uhkaa USA:ta terrori-iskuilla!", "Bemarikuski aiheutti toisen maailmansodan", "Bemarikuski kärähti dopingista!".

Poikkeuksen tekee tietysti Volvo Markkanen. Luojan kiitos, että se Markkanen kiinnostui tästä ruotsalaisen kansankodin turvavaunusta, eikä BMW:stä. Se tästä vielä puuttuisikin, että kaiken tämän lisäksi Volvo-Markkanenkin olisikin Bemari-Markkanen. Sitä ei enää kestäisi. En haluaisi tulla leimatuksi kaiken muun lisäksi vielä pankkirosvoksikin!


Tämän voisi helposti lopettaa tähän, mutta kun tämä nyt vielä tästä niin sopivasti liukuu eteenpäin, niin antaa liukua. Jos istuisimme kahvipöydässä, ja kertoisin olevani elitisti ja kuuluvani eliittiin, teitä naurattaisi kovasti, ja pitäisitte sitä suunpieksentänä ja isotteluna. Mutta niinpä vain on! Ja vielä ihan kaksikertainen sellainen. Olen niin monesta tuutista kuullut ja lukenut, että oopperassa käy vain eliitti ja että BMW:llä ajavat ovat elitistejä, että pakkohan se on uskoa. Olenkin suunnitellut tekeväni itselleni sellaisia käyntikortteja, joissa tittelinä on "elitisti".

Onhan se tavallaan hienoa kuulua eliittiin, enkä lapsena hiekkalaatikolla leikkiessäni sitä olisi koskaan uskonut. Mutta niin se vain elämä heittelee!