Lauantaina oli tarkoitus kerätä mahtikassa - olihan minulla sentään mahdollisuus lähteä baanalle jo neljältä, oli kuukauden ensimmäinen lauantai ja toisaalta tässä kuussa en ehdi ajaa kuin neljä vuoroa, joten ajovuoroista olisi hyvä saada puristettua irti mahdollisimman paljon.

Päivävuoroon, joka olisi ollut 14-20, ei ollut löytynyt kuskia, joten enemmän kuin tyytyväisenä aloitin vuoroni jo aikaisemmin. Oikea vuoroni olisi ollut vasta 22-6:30. Ajattelin, että kerään ikään kuin kerman päältä ja pidän vuorojen välin taukoa. Normaalisti otan noin tunnin torkut ennen vuoron alkua, mutta nyt ajattelin, että käyn ottamassa ne torkut tauolla.

Mahtikassan metsästys ei kuitenkaan oikein onnistunut. Ei ollut oikein onni myötä, ja lisäksi onnistuin tekemään pahan taktisen virheen. Usein lauantai-iltapäivä neljästä seitsemään on oikein vilkasta ja tuottoisaa aikaa. On ollut päiviä, jolloin tuo pätkä on ollut kyytiä kyydin perään. Nyt ei kuitenkaan sujunut. Kyydit ajautuivat aina sellaisille alueille, josta uutta kyytiä ei oikein irronnut. Turhautti kökkiä jossain Kannelmäen tolpalla, saada sitten kyyti yhdestä paikallispubista toiseen ja palata tolpalle neljänneksi. Kello neljän ja kahdeksan välinen tuntiansio oli samaa luokkaa kuin huonona arkiyönä (60% siitä mitä olisin sen halunnut olevan) ja asiakkaita taisi olla vain viisi tai kuusi.

Ehkä jotain olisi ollut pelastettavissa, jos olisin ajoittanut taukoni toisin. En ymmärrä mitä mielessäni liikkui, kun sijoitin taukoni tuohon vuorojen väliin. Ajattelin ehkä, ettei tuohon vuorottomaan aikaan tule tilauksia, joten pysynen poissa. Viisaampaa olisi ollut pitää tauko perinteisesti ja maailmanlaajuisesti tunnettuun hiljaiseen hetkeen, eli yhdentoista ympärille. Mutta ei kun ei.

Pitämällä taukoa puoli yhdeksästä kymmeneen missasin oopperan ja kaupunginteatterin purkamiset, eikä niistä tilauksistakaan olisi ollut puutetta: Taukoni aikana oli autoon tullut tarjolle viisi tilausta. Palattuani autoon lähitolppa oli taas jo miehitetty, joten paluu oli taas varsinaista kyntämistä.

Jos kyseessä olisi ollut tavallinen kuudesta kuuteen vuoro, olisin ollut kassaan ihan tyytyväinen, mutta nyt olisi pitänyt päästä parempaan. Viisikymppiä jäin elokuun palkkaviikonlopun ennätyskassasta.

Man, this sucks!