Perjantaina olin tekemisissä kolmen taksikuskin kanssa: kahden miehen ja yhden naisen.

Pohjustuksena marmatus siitä, että oli käynyt taas niin, että illan kaksi ensimmäistä asiakasta maksoi alle kahdenkympin kyytinsä viisikymppisellä ja jouduin lähtemään kotiin asti vaihtamaan niitä tippisäästöpossusta pienemmäksi.

Tapahtumat on esitetty kronologisessa järjestyksessä.


Taksikuski A:

Kotona palattuani autoon tuli tilaus lähitienoolle. Kyytiin tuli tutunnäköinen henkilö ja kotvasen kuluttua kävi ilmi, että asiakas oli taksikuski itsekin. Kysyin mitä autoa hän ajaa ja vastauksen kuultuani tiesin kuka hän oli. Tunteminen juontaa juurensa heinäkuulle, jolloin menin herättäjäjuhlien aikaan hakemaan herättäjäjuhlien väliaikaiselta tolpalta "varmaa kyytiä" vietyäni edelliset asiakkaat Leppävaaraan. Yhtä varmaa kyytiä oli tullut hakemaan myös yksi Vantaan ja yksi Espoon taksi. Jutustelimme siinä varmaan kolme varttia kyytiä odotellessamme, kunnes minä ensimmäisenä kyllästyin ja lähdin pois.

Nyt kyytiini tullut asiakas oli se Vantaan taksin kuljettaja. Jutustelimme koko matkan mukavia ja sain perillä tippiäkin.

Keskustelu kääntyi autoista pikkujouluihin, ja asiakas-kuski kertoi hauskan jutun ladysta, joka oli viimeiseen pisaraan asti lady. Matkan aikana ladya oli alkanut oksettaa, joten hän oli vaivihkaa avannut pienen käsilaukkunsa, oksentanut sinne, sulkenut laukun ja yrittänyt olla viimeiseen asti niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Taksikuski B:

Toinen kohtaaminen oli erilainen. Joku törppö oli pysäköinyt ison maasturinsa keskelle Marskin taksitolppaa. Auton eteen mahtui 2,8 ja taakse 2,7 taksia. Maasturin takaa oli hankala nähdä, milloin jono etenee. Kun olin vuorollani maasturin takana kyttäämässä etupuolelta vapautuvaa paikkaa, yritin samalla soittaa pysäköinninvalvontaan. Juuri kun huomasin edestä yhden taksin poistuvan, takaa Mannerheimintietä pitkin tuli taksi, joka hurautti jonon ohi maasturin etupuolelle syntyneeseen vapaaseen paikkaan. Taksi purki asiakkaan pois ja jäi nököttämään paikoilleen. Kipusin ulos autostani ja käppäilin kiilaajan luo. Kuski näki tuloni ja aukaisi oven valmiiksi. Sanoin, että "hei sori, tuo jonon pää on tuolla maasturin takana".
- Olkoon vaan, minä jään tähän.
- No hyvänen aika, ethän sinä nyt voi niin tehdä, että kiilaat keskelle taksijonoa, jätät asiakkaan siinä pois ja jäät siihen jonottamaan.
- Mä olen jonossa neljäntenä ja jään tähän.
- Niin, ja minä olen toisena ja jonon pää on tuolla maasturin takana.

Takanani olleen taksin kuljettaja oli huomannut myös kiilaajan tempauksen, eikä ilmeisesti sietänyt asiassa neuvottelun mahdollisuutta senkään vertaa kuin minä. Siinä vaiheessa kun hän nousi autostaan pää punaisena ja lähestyi tilannetta sadatellen, jonoon kiilannut kuski päätti niellä tappionsa ja kaasutti pois paikalta.

Jo sitä, että purkaa asiakkaan taksitolpalla jonon viimeisenä ja jää saman tien jonoon - JOS taakse ehtii jo joku - pidetään huomauttamisen (lue: huutamisen) arvoisena käytöksenä. Aikamoista röyhkeyttä (tai vaihtoehtoisesti suurta typeryyttä) vaatii, että kiilaa suoraan jonon keskelle.


Taksikuski C:

Kolmas oli seuraavanlainen: Sain kyytiini Kannelmäestä happaman näköisen asiakkaan. Hän sanoi kohteen ja lähdin liikkeelle.
- Hei, mihin v***uun sä olet menossa.
Olin hämmästynyt.
- Tarkoitatko xxxx:ää mikä on YYY:n vieressä?
- Omat ajosi saat aja miten v***ssa lystäät, mutta nyt ajat tuonne.
Kysyin uudestaan kohteen varmistusta.
- No sinne, sinne.
- Mistä kautta sä oikein haluat, että me ajetaan?
- Aja nyt v***u vaan niin kuin sanotaan. Minä olen ajanut taksia viisitoista vuotta ja minä tiedän pikkuisen paremmin mistä täällä ajetaan. Mua et lähde kierrättämään mistään kehä ykkösen kautta.
En oikein päässyt perille siitä, mitä kautta asiakas haluaa ajettavan. Nenäkkäästi kyselin sitten vähän joka risteyksessä ajo-ohjetta. Sanoin kyllä sitten, että "ajetaan sieltä mistä asiakas haluaa" ja mainitsin itselleni koituvasta hyödystä paremman taksan muodossa.

Jälkikäteen oli vielä pakko selvittää reittien paremmuudet ja voitonriemu oli suuri, kun oma reittini osoittautui lähes kilometrin, eli kymmenen prosenttia lyhyemmäksi. Vieläkin lyhyempi reitti olisi ollut, mutta se on aika hidas. Se olisi vielä kuutisen sataa metriä lyhyempi.


Kysymys kuuluu: kuka kyseisistä taksikuskeista oli se nainen?

Kysymyksen asettelu jo tietysti paljastaa, ettei vastaus voi olla se ilmeisin, eli että nainen olisi ollut se mukava asiakas. Jäljelle jäävät siis kaikkitietävä ja röyhkeä.

No paljastettakoon sitten, että se kiilaaja oli noin kolmekymppinen nainen ja se kaikkitietävä noin 50-60-vuotias mies. Olen ehkä joku kummajainen, mutta en olisi osannut naiselta odottaa moista röyhkeyttä tai röyhkeydeltä näyttävää typeryyttä.