No nyt se sitten alkoi tämä pikkujoulukausi. Pikkujouluja on isoja ja pieniä. Joku asiakkaista kertoi, että olivat firman pikkujouluissa, joissa oli 15 tyyppiä. Sitten on näitä tällaisia, että Soneralla on pikkujoulut Länsiauto-Areenalla ja väkeä on 1600. Voin sieluni korvin kuulla, kuinka Soneran pikkujoulutoimikunnan puuhahenkilöt ovat asiaa aprikoineet.

- Hei, olis nää pikkujoulut. Kenen luona pidetään? Kenelle mahtuisi 1600? Kale, voitaisko mennä teille?
- Mä asun kaksiossa.
- No ei sinne kyllä mahdu. Mites Pirkko teillä?
- No meillä on kyllä kolmio, muttei sinnekään kyllä 1600:aa mahdu mitenkään.
- No hei, tunnetaanks me ketään, kelle mahtuisi 1600?
- Mites Penan mökki? Sillä on mökki Littoisissa. Ei sinne sisään mahdu, mutta porukka vois olla siinä kuistilla. Siellä on rantasaunakin.
- No haloo, jos Penan pikku saunassa saunoo kymmenen heppua tunnissa, niin se saunominen kestää hei oikeesti viikon.
- Ei ihan. Kuus päivää ja 14 tuntii.
- Haloo silti!
- Haloo itelles, ei tää mikään puhelin oo!
- No on sinne silti jotain sataviiskyt kilsaakin – ja jos alat latelemaan sieltä jotain desimaalimatkoja, niin mä vedän sua dunkkuun!
- 163…
- Sitä paitsi millä me mentäis sinne?
- No taksilla…
- Ai, soitetaan keskukseen, että "hei, saisko neljäsataa taksia Teollisuuskatu 15:een?"
- No ei kai sitten…
- Huoh. Kai meidän pitää varata joku jäähalli tai jotain.
- No kai sitten. Pidetäänks se nyyttärityyppisenä ja OPM?
- V***u Laaksonen, sä oot turhin henkilö tässä toimikunnassa!
- No anteeeeeks!!

Ihmisiä oli muutenkin paljon liikenteessä, mutta silti en ollut oikein tyytyväinen omaan saldoon, vaikka kun äsken tarkistin, niin eilinen oli kaikesta huolimatta perjantai-iltojen ennätys. Oli vähän sellainen olo koko illan, että homma toimii vähän verkkaisesti, eikä vertauskuvallisesti ilmaistuna "pallo pompi minulle".

Kyytejä oli koko illan ihan hyvin, mutta jotenkin minulla ei ollut oikein tuuria kyytieni suuntautumisessa. Data huuteli, että "paljon asiakkaita Malmilla, paljon asiakkaita Tapulissa, paljon asiakkaita Länsiterminaalissa…", mutta minun kyydit suuntautuivat aina johonkin Vantaan Kivistöön tai Espoon Kivenlahteen, jolloin sitä tyhjänä ajamista tuli paljon, enkä koskaan päässyt niille tienoin, jossa niitä asiakkaita oli älyttömästi. Vaikkei sitä kyytiä sitten johonkin järkevälle tolpalle päästyä tarvinnutkaan juuri odotella. Tosin koko pääkaupunkiseutu oli julistettu yhteisliikennealueeksi puolesta yöstä aamu kuuteen, mutta enpä viitsinyt jostain Kivistöstä etsiä jotain kälyistä tolppaa.

Oli niitäkin hetkiä, jolloin hyvä että edelliset asiakkaat pääsivät autosta ulos, kun uusia jo työntyi sisään, mutta tämän olisi suonut jatkuvan siellä Espoossakin. No, ajelin minä siellä Espoossa sen verran, että vietyäni sinne yhden kyydin Veripalvelun pikkujouluista suunnistin Länsiauto-Areenalle, kun Data sitä niin kovin mainosti. Olisin tietysti toivonut kyytiä Helsinskiin, mutta Latokaskeen jouduttiin. Sieltä ajelin sitten Dipoliin, ja sain kyydin keskustan kautta sentään Malmille ja sieltä keskustaan ja siitä lähtikin sitten aika hyvä putki, kunnes jouduin taas Espooseen.

Kuten joskus täällä on todettu, jokainen kyyti vie iltaa uuteen suuntaan. Mietin, että millainen iltani olisi ollut, jos alkuillasta olisikin ottanut ajellessani Kalliosta Pasilaan tilauksen Kulosaaresta, sen sijaan, että laitoin "ei kiitos" ja sain hetken kuluttua tilauksen Kalliosta. Samoin manasin vähän mielessäni valittuani Leppävaarasta paluureitin Keskustaan Kehä ykkösen ja Länsiväylän kautta sen sijaan, että olisin ajanut Turunväylän ja Munkkiniemen kautta takaisin Töölöön ja Manalan tolpalle – josta edellisenkin kyydin otin. Silloin ehkä olisi ollut jotain todennäköisyyksiä saada kyytejä vaikka Haagaan (tai anyway johonkin muualle, kuin Espooseen), josta on vikkelä palata takaisin. Se Länsiväylä-reitti on nimittäin sellainen labyrintti, joka ei päästä pois, vaan vie aina takaisin Espooseen, joka minotauroksen lailla syö loputtomasti kansalaisiaan, aina aamuun saakka. Porkkalankadun sillan jälkeen Ruoholahdenkadulla nimittäin on aina massor av människor kädet pystyssä matkalla Espooseen. Siellä seisotaan kädet pystyssä kuin antautuneena elämälle ja sille, että Espooseen käy tie. Eihän minun olisi siitä niitä kyytejä tarvinnut ottaa, mutta kun ei siitä pääse läpi ajamatta ihmisten päältä. Niinpä sitten ravasin taas siellä Kivenlahdessa. Onneksi yksi kyyti oli vain Tapiolaan.