Perjantai oli varsin vilkas. Jos olisin aloittanut jo kuudelta, olisi kassa ollut varmaan melkoinen, tosin ei ehkä ihan ennätysluokkaa kuitenkaan. Aloitin vasta kymmeneltä, mikä sikäli on hyvä, koska ns. oikeassa työssäni perjantait ovat tällä hetkellä sen verran pitkiä, että olen iltapäivällä kotona vasta viideltä, enkä voisi lähteä yövuoroon nukkumatta ensin vähintään tuntia. Aloitus myöhästyisi joka tapauksessa.

Nämä joulukuun pikkujouluviikonloput olisivat ehkä niitä parhaita mahdollisuuksia rikkoa kassaennätystä, mutta siihen kyllä tarvittaisiin pitkä vuoro. Kansantaloudellisen tilanteen ollessa mikä on voinen tässä vaiheessa jo ennustaa, että viime uutena vuotena ajamani ennätys jäänee ennätyksekseni. Keväällä tilanne ei taatusti muutu niin hurjaksi, että tavallisena viikonloppuna sitä rikkoisi - ellei nyt sitten satu jotain ihmeellistä Oulun kyytiä. En myöskään ole uutena vuotena taksin ratissa, kuten edellisvuosina. Se, miksi tulevaisuudenuskoni kassan parantumiseen sen jälkeen ei ole kovin luja, johtuu siitä seikasta, että tuleva kevät tulee olemaan taksiurani viimeinen. Never say never -sanovat ihmiset Lontoossa ja ympäri Yhdysvaltoja, mutta tiedän jo nyt elämäntilanteeni muuttuvan siinä määrin, että taksilla ajelu jää ainakin toistaiseksi syrjään. Se, minkä verran keväällä tulee ajettua, jää nähtäväksi.

Perjantain ominaisin piirre oli se, että keskustan alueella kävin kahdesti ja ylipäätään kehä ykkösen sisäpuolella ehkä neljästi. Molemmat keskustakäynnit tuottivat kiertoajelun ympäri Uusimaata. Ensimmäinen kyyti vei Espoon kautta Karkkilaan - 130 € - ja toinen Järvenpään kautta Hyvinkäälle - 120 €. Hyvinkää on muuten tiestöltään Suomen mystisin. Se on jollain mystisellä tavalla neliulotteinen ja ääripäistään sekä ehkä keskeltä aika-avaruudellisesti kaartunut. Hyvinkää ei ole samalla tavalla pimeä kuin Espoo, joka on vain pimeä, mutta Hyvinkää on sekä pimeä, että siinä määrin mystinen, että siinä olisi aineksia vaikka kotimaisen Lost-sarjan tapahtumapaikaksi. Jos Hyvinkäällä ajaessaan erehtyy katsomaan taaksensa, voi huomata, kuinka tiet saattavat salamyhkäisesti vaihtaa paikkaansa.

Hyvinkään luulisi olevan tuttu paikka, koska veljeni on asunut Hyvinkäällä kolmessa paikassa, A, B ja C. Osaan ajaa näihin kolmeen paikkaan, mutta vain Helsingin suunnasta. On myös niin, että jos minun olisi täytynyt ajaa paikasta A paikkaan B, olisi minun täytynyt käydä kääntymässä moottoritiellä Nurmijärven liittymässä ja ajaa sitten sieltä tuttua reittiä B:hen. Nykyään osaan ajaa myös paikkaan C, mutta löydän sinne vain ajamalla ensin kohteeseen B. Kohdetta B en kuitenkaan osaa sitäkään löytää kuin ajamalla moottoritietä Helsingistä päin.

Sellainen on Hyvinkää/Hyvinge. Pitäkää hyvingenänne, sanon minä.