Kun harvoin ajaa, jokainen yö on oma persoonansa. Kuten nyt lauantainakin. Alku oli hitaampaa kuin normaalisti ja takseja oli liikkeellä taas kasapäin. Kun datalta kurkin, niin keskustan tolpilla taisi olla takseja lähes koko yön lukuun ottamatta pientä taukoa ravintoloiden sulkemisajan jälkeen. Minä pakenin keskustasta Vallilaan ja Hollolantien tolpalle, josta tuntuikin saavan kyytejä ihan mukavasti.

Päivän epistolan aiheena tällä kertaa oli Kerava. Ensimmäisen kerran kävin Keravan Kannistossa heti alkuillasta, toisen ja hieman fataalimman kerran joskus ehkä kolmen aikoihin. Otin pariskunnan kyytiin Tikkurilasta ja vein Keravan grillille, josta änkesi kyytiin mies. Heti auton pysähdyttyä mies aukaisi takaoven ja pyysi ystävällisesti: "tulkaa nyt v***uun sieltä!" Kovasti kun perustelimme, niin saimme hänet uskomaan, että myös minä halusin pitää asiakkaat autossa sen aikaa, että matka on maksettu. Vein miehen Kannistoon, pistin uutta matoa koukkuun ja päätin lähteä koittamaan onneani uudemman kerran. Taas tärppäsi. Kyytiin tulivat poika ja tyttö, jotka menivät eri osoitteisiin. Poika - yllätys yllätys - Kannistoon. Oli minulla kolmaskin kyyti Keravan sisällä, mutta en millään saa päähäni siitä mitään yksityiskohtia - Kannistoon se ei kuitenkaan ollut. Ajelin surutta navigaattorin opastamana, eivätkä asiakkaat ehkä edes tajunneet, että kyseessä oli Helsingin taksi. Viimeisellä Keravan-kyydillä pääsinkin jo taas lähemmäksi kotiseutua. Kaksi miestä pizzojen kanssa menivät Vantaan Jokiniemeen. Ajelin sieltä kyydin toivossa Tikkurilaan, mutta hotelli oli tyhjentynyt jo aikaa sitten joten jatkoin matkaa. Tikkurilantien ja Kielotien risteyksessä oli kuitenkin mies käsi pystyssä ja ajelimme siitä sitten Laajasaloon. Ehdin saada vielä Asema-aukion jonon toiseksi viimeisen asiakkaan vietyä Espooseen, ennen kuin lopetin vuoroni.