Olen kuljettanut taas viime yönä hurjan määrän ihmisiä ympäri pääkaupunkiseutua. Tein oman vuoroennätykseni, vaikka alkuilta tuntuikin taas aika hiljaiselta. Mutta nyt kun yritän muistella ketä minulla oli kyydissä, niin ei tule kyllä mieleen viime yöstä paljon mitään. Toisaalta, kun jotain mielessä välkkyy, ei enää muista, oliko kyse perjantai- vai lauantaiyön kyydeistä. Perjantailta muistan esimerkiksi käyneeni Iso-Britannian suurlähetystön sisäpihalla. Itse suurlähetystörakennus on tyylikäs, mutta se ympäröivä betonimuuri ja isokokoinen uusi rakennus ovat järkyttävän rumia.

Eilisestä muistan... muistan vieneeni videokasetin Nelosen toimitukseen Tehtaankadulle… …venäläis-suomalaisen ryhmän Töölöstä Manskulle ja Myllypuroon… ööö...

Sitten muistan muutaman kyydin putken lähinnä siksi, että alussa oli sentään jotain rutiinista poikkeavaa: Malmilla ollessani tuli tilaus sille pienelle pläntille Pukinmäkeä, joka on Kehä ykkösen eteläpuolella. Jo sinne ajaessa mietin, että tulikohan tehtyä virhe. Kun pääsin osoitteeseen, oli siellä toinenkin taksi. Oli tilattu samaan osoitteeseen ja samaan rappuun. Aikamme odoteltuamme tulimme siihen tulokseen, että tämä on varmaan joku härö. Päätimme poistua paikalta, ja juuri kun olin tulostanut Hukka-kuitin, jostain pelmahti esiin kaksi tyttöstä. Toinen toiseen ja toinen toiseen autoon. Olivat olleet talon toisella puolella odottamassa. Olivat hoksanneet talossa olevan uloskäynnin toiseenkin suuntaan ja tulleet tarkastamaan tilanteen odotteluun pitkästyttyään ja niin sanotusti kreivin aikaan. Viisi sekuntia myöhemmin olisivat nähneet vain taksiemme perävalot.

Tytön vein Pitäjänmäkeen, josta nainen Pähkinärinteeseen, josta kaksi miestä Leppävaaraan, josta autokauppias Myyrmäkeen. Jostain syystä Leppävaarasta joudun aina Myyrmäkeen. Tulee mieleen laulu "Mäntsälä mielessäin", jossa lauletaan, että "jos mä lähden Lahteen, joudun Mäntsälään". Minun kohdalla laulu menee niin, että "jos mä lähden Leppävaaraan, joudun Myyrmäkeen".

Muistan kuitenkin, että eilen oli paljon mukavia asiakkaita. Mielestäni mukavia ovat sellaiset, joiden kanssa syntyy luonteva keskustelu matkan aikana. Eikä muidenkaan kanssa ollut mitään ongelmia.

Sen muistan, että jumalattoman monta kertaa tuli vissiin väännettyä Länsiväylää. Tuli käytyä ainakin Tapiolassa, Matinkylässä, Viherlaaksossa… en edes muista missä muualla, mutta Tapiolassakin varmaan useamman kerran. Kerrankin kun olin palannut juuri Tapiolasta – vein sinne Museokadulta mukavan nuoren pariskunnan, joiden kanssa keskustelimme mm. siitä, että jos taksiliikenne vapautettaisiin täysin, menisi homma sellaiseksi, että asiakkaita otettaisiin tolpilta kyytiin tarjouskilpailun perusteella. Rikkaat ensin ja opiskelijat noin aamu kahdeksalta. Mutta siis, olin palaamassa takaisin, kun Ruoholahden sillan jälkeen oli neljä nuorta miestä tienposkessa käsi pystyssä. Olivat tyytyväisiä kun otin kyytiin. En kuulemma ollut sukupuolirasisti. Sanoivat, että kaikki tienposkessa olleet tytöt kyllä poimitaan kyytiin, mutta poikia ei. Olin sattumalta kiinnittänyt jossain vaiheessa asiaan huomiota, kun edessäni ollut taksi kurvasi poimimaan tien poskessa kättä heiluttavaa tyttöä. Taksi kun pysähtyi, niin talon porttikongista ilmeistyi tytölle kaveriksi kaksi poikaa. Kaipa tilanne oli huomattu ja siitä otettu opiksi. Käytetään tyttöä syöttinä, niin taksi nappaa!

No mutta anyway, pojat halusivat Matinkylään, joten ei kun nokka takaisin kohti aamusumuista Espoota, tuota Suomen Los Angelesia. Perillä auton kortinlukulaite ei onnistunut millään varmentamaan Visa Electronia (tunnetaan myös nimellä Kontulan Amex), vaikka vaihdoimme paremman yhteyden toivossa auton paikkaa tuloksetta ainakin sata kertaa. Lopulta ei auttanut muu kuin hakea automaatista käteistä. Siinä sitten maksun jälkeen kolikoita raharenkiin laittaessani pojat ilmestyivät takaisin autolle ja kysyivät, että lähtisinkö vielä käyttämään heitä Niittykummun Mäkissä. Oli kuulemma nälkä iskenyt. Ajettiin Mäkkiin, jonotettiin, haettiin Kaveri kyytiin Soukasta, poltettiin tupakkia, syötiin, ja lopulta palattiin Matinkylään.

Tämän jälkeen huristelin takaisin keskustaan, jossa menin hölmöyksissäni ottamaan vastaan tilauksen Lapinlahdenkadulta. Odottelin kadonnutta asiakasta, kun kadulla tallustellut mies tuli kysymään, että olenko käytettävissä. Kerroin, että oikeastaan odottelen tilausta, mutta ellei kohta puolin ketään ilmesty, voin kyyditä hänet. Siinä sitten tovi vielä odoteltiin, mutta kun lopultakaan ketään ei tullut, kuittasin kyydin hukka-ajoksi ja paineltiin Käpylään. Ajattelin jo lopettaa vuoroni siihen, mutta tallille palatessani ajoin vielä Karhupuiston kautta. Siellä olikin mies, joka halusi Viherlaaksoon. Olisin voinut vuoron päälle ottaa vielä jonkun aamun lentokenttäennakoista, mutta päätin kuitenkin painua jo nukkumaan.

Tämän kaiken kirjoittaminen sai aivojeni neuroniverkon synapsit muljuamaan siinä määrin, että mieleeni palautui vielä pari erikoisempaa kyytiä eiliseltä:

Eka: Olin Malmilla ja tuli tilaus Pihlajamäkeen. Ravintolasta tuli pienen odottelun jälkeen kyytiin pariskunta. Ajettiin osoitteeseen noin 300 metrin päässä, jossa nainen heitti minulle kaksikymppisen ja pyysi odottamaan. Sanoi, että vartti menee. Tulivat takaisin noin vartin kuluttua, jonka jälkeen ajettiin takaisin ravintolaan. No, mikäpä siinä.

Toka: Olin Karhupuiston tolpalla Kalliossa toisena. Heti sen jälkeen kun ensimmäiseen autoon nousi asiakkaita, myös minulle tuli kyytiläinen.
- (Mairealla äänellä) Moi, mä odottelin tuolla sivummalla, että toi ensimmäinen auto lähtee, koska mä halusin just SUN kyytiin
- Ai?
- Joo, ihan totta.
Muuten varmaan olis hieno homma, mutta kun asiakas oli mies.

Ai niin, vielä sellainen pitää mainita, että ihan Fredrikinkadun eteläpäässä kyytiini hyppäsi kaksi nuorta miestä, jotka käytin Hernesaaressa. Olivat ajaneet Opelillaan tosi isoon rapakkoon, jonka jälkeen auto oli hyytynyt. Auto oli jätetty kuivumaan ja pojat keksineet muuta ajanviettoa. Ajanvietto oli vienyt sitten siinä määrin mukanaan, että autoa ajamaan pojista ei enää ollut. Haettiin peräkontista lisää evästä ja palattiin Rööperiin.