Pitänee selventää eräs asia: Kaikessa taksityöhön liittyvässä toimintaani ohjaa pääasiallisesti kaksi motiivia.

1. Tärkein ja merkittävin toimintaani ohjaava tavoite on se, että kun aamulla taksivuoron jälkeen tulen kotiin, minussa ei ole:

    - mustelmia
    - asfaltti-ihottumaa
    - luunmurtumia
    - puukonreikiä
    - ampumahaavoja

Vaikken pidä taksityötä kovin vaarallisena, en aio omalla toiminnallani siirtää tuota vaarallisuuden rajaa yhtään lähemmäksi.

Todennäköisin väkivallantekijä tässä yhteiskunnassa on päihdyttävien tai huumaavien aineinen vaikutuksen alaisena oleva mies. Tuumitaanpas. Hmmm. Ei ehkä ole yllätys, että suurin osa yövuoroa ajavan taksikuskin asiakkaista on juuri näitä. Eikä tarvinne kovin kummoista loogillista ajattelua tehdäkseen näiden kahden seikan yhdistämisestä jonkinlaisia johtopäätöksiä.

Olen kuullut jutun erään tallin uudesta kuskista, joka joutui ensimmäisen työviikkonsa aikana viidesti käsirysyyn asiakkaan kanssa. Liekö sitten ollut sellainen "reilu itsensä" ja päättänyt aina oikaista asiakkaan mielipiteitä, kun sellainen ei ole itseä miellyttänyt.

Minulla taas ei ole mitään tarvetta yrittää todistaa asiakkailleni, että he ovat jossain asiassa väärässä tai että heidän mielipiteensä on outo, moraaliton tai vastenmielinen. Jos joku tuntematon on sitä mieltä, että "Suomi suomalaisille" tai "viina maitokauppaan" niin olkoon. Minä muodostan hänestä omat mielipiteeni, mutta ei ole minun tehtäväni tuoda sitä esille. Minun tehtäväni on kuljettaa heidät paikasta A paikkaan B ja saada siitä rahaa. Joku muu saa hoitaa käännyttämisen. Asiakas puhukoon mitä puhuu - halutkoon vaikka Paavo Väyrysen presidentiksi. Mitä se minulle kuuluu?

Jos olisin halunnut päästä nipottamaan ja oikomaan asiakkaiden vääriä käsityksiä, olisin hakeutunut töihin Kelaan, verotoimistoon tai linja-autoaseman lipunmyyntiin.

En mielistele - myötäilen ja annan asiakkaan kertoa juttunsa. En saadakseni tippiä, vaan päästäkseni kohdan 1. tavoitteeseen. Minun tehtäväni taksin ratissa ei ole opettaa tai parantaa maailmaa. Minä todellakin vain kuljetan ihmisiä.


2. Jos ykköskohta ei ole uhattuna, toimintani motiivi on hoitaa duuni mahdollisimman hyvin ja tienata samalla mahdollisimman paljon rahaa. Tämä tapahtuu:

    - tekemällä duuniasiat mahdollisimman hyvin
    - yrittämällä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan
    - pitämällä tauot oikealla hetkellä
    - välttämällä ongelmia asiakkaan kanssa
    - välttämällä kohdassa 1. lueteltuja asioita

Jos joku antaa tippiä, otan sen vastaan magna cum laude - MUTTA en mielistele ketään saadakseni tippiä. En tee edes sitä vaihtorahavenkoilua, mitä jotkut kuskit tekevät saadakseen asiakkaan sanomaan "äh, anna olla" ja kerätäkseen näin ansiotonta tippiä. Ainoastaan saatan ehkä vastata myöntävästi kysyttäessä onko minulla lapsia, jos kysyjällä on kolikot ojossa.

Sen sijaan juttelen kyllä asiakkaan kanssa, varsinkin jos aihe on mielenkiintoinen, viihdyttääkseni itseäni ja saadakseni ajan paremmin kulumaan.

Sitä paitsi asiakkailta saattaa kuulla sellaisia näkemyksiä ja mielipiteitä joita ei omassa tuttavapiirissään kuule. Tämä taasen auttaa ymmärtämään elämän monimuotoisuutta.


Syy miksi tämä kirjoitus piti kirjoittaa, oli se, että olen huomannut, että usein kun kirjoitan tipin saamisesta, joku kommentoi "asiakkaiden mielistelemisestä tipin toivossa". Ja lyhyt vastaukseni on, "etten minäkään mielistele saadakseni tippiä. Myötäilen pitääkseni työrauhaa yllä". Siinä on suuri ero.

P.S. Olisihan tuon edellisen kirjoitukseni tilanteen voinut hoitaa toisinkin. Olisi ollut miehekästä huutaa miehelle pää punaisena, että "V***U NÄÄ OOT YKS VAINOHARHAINEN RASISTIH*M*!!" ja käydä lasauttamassa nyrkillä naamaan, jonka jälkeen tuo kickboxingia harrastava satakiloinen olisi potkinut minut solmuun Mersun peräkoukun ympärille. Mutta olisinpahan päässyt ojanpohjalla hampaita sylkiessäni retostelemaan, että "eipähän kukaan pääse mielistelijäksi syyttämään - siinä sai jätkä ansionsa mukaan".