Ei sitä aina etukäteen arvaa minkälaisen kyydin saa.

Olin Tapulikaupungin tolpalla ja sain tilauksen Tapanilassa Päivöläntiellä olevaan pubiin. Pubin edessä odotteli tuulipuku yllään ehkä noin kaksimetrinen mies - siis joka suuntaan kaksimetrinen - jolla oli lenkkimakkaran kokoinen alahuuli.

Hän vyöryi auton etupenkille täyttäen koko auton etuosan.

- Morjens, mihinkäs ajetaan?
Mies mollotti vähän aika minua silmät lurpallaan ja örisi ja ähisi jotain, joka kuulosti Ylä-Malmin torilta.
- Ylä-Malmin tori? Ok.
Mies örisi ja mörisi hyllyessään pelkääjän penkillä.
- Örrh, mörhh, ootko kauan ajanu?
- Rööhhh, mistäpä päin oot kotosin? Örhh mörhh ootko pohjoisesta kotoisin?
- Örrhh mörr missäpä meinaat asua eläkkeellä? Örrrörr...
Torin luona hiljensin ja kysyin, haluaako mies jonkun pubin eteen. Mies tuijotteli eteenpäin ja minua ja örisi.
- Örrh mörrh, eppäiletkö ettei mulla ole rahaa?
- No en kai minä nyt sellaista epäile.
- Örrh örrör no aja etteenpäin.
- Ok, mihinkäs ajetaan?
- Örh mörh, ajetaan Malmin hautausmaan ympäri.
- No ajetaan sitten vaikka Malmin hautausmaan ympäri.
- Örhh, mörrör ajetaan tässä nyt sitten ihan vaikka vittuillessaan.

Mies örähteli ja osoitteli kädellään ajosuuntia sillä aikaa kun hänen mahansa hyllyi ympäri kajuuttaa kuin vedellä täytetty jätesäkki. Ajoimme Malmin hautausmaan parkkipaikalle. Mies kyseli kelloa. Se oli vähän yli kymmenen. Hautausmaan portit olivat menneet kiinni kahdeksalta. Mies örisi ja pyysi tekemään U-käännöksen. Tein työtä käskettyä ja utelin tulevaa kohdetta. Mies örähteli Tilhenpesästä ja kyseli sanotaanko nyt vaikka Salovaara -nimisen tyypin kuulumisesta tuttavapiiriini. Ei kuulunut, mutta lähdimme kurvailemaan kohti Tilhenpesää, joka on ravintola Pihlajamäen ostarilla. Tilhenpesän eteen pysähdyttyäni kyselin toivorikkaasti, että joko se tämä olisi se mihin mies haluaisi.

Mies örähteli ja kyseli Salovaarasta. Mitäpä siihen olisi osannut vastata? Hän pyysi minua aukaisemaan ikkunan ja huuteli ja örähteli sitten siitä pihalla oksentavalle miehelle. Örähtelykielen tulkki olisi voinut tulkita sen ehkä muotoon: "Onko Salovaara Tilhenpesässä?" Oksenteleva mies ei tiennyt.

Mies örähteli ja viittoili jatkamaan eteenpäin. Hän viittoili suuntia oikeaan ja vasempaan ja hyllyi joutessaan. Hän opasti meidän Maasälväntien päässä olevan kerrostalorykelmän sisäpihalle. Siinä hän sitten örisi jotain juttua ja välillä laskettiin talon kerroksia. Kahdeksan kerrosta oli. Sitten hän pyysi ajamaan erään kerrostalon oven eteen ja olisi halunnut, että olisin käynyt katsomassa ala-aulasta, että vieläkö Salovaara asui talossa. Sanoin, ettei onnistu, koska ovessa ei ollut ikkunaa ja ovi olisi varmastikin lukossa.

Mies örähteli hetken, hyllyi ja hyllymisen vaimennuttua viittoili jatkamaan eteenpäin - Pukinmäkeen.

Pukinmäessä kyselin jatko-ohjeita. Mies mulkoili vähän aikaa ja sanoi sitten osoitteeksi Liiketie 4. Ajelimme eteenpäin miehen örähdellessä. Minua jo pikkuisen epäilytti, että ajellaanko tässä koko yö ympäriinsä, mutta perille päästyämme viereinen pubi tuntui lopulta kelpaavan miehelle. Matkaa oli tehty puolisen tuntia ja taksa oli jossain 30-40 euron tietämillä. Hän rullasi itsensä ulos autosta ja tepasteli pubiin. Pyörittelin päätäni helpottuneena ja peruutin pois paikalta.

Homman vitsihän oli sitten siinä, että kaiken tämän ajelemisen ja örisemisen ja hyllymisen jälkeen olimme päätyneet ehkä noin sadan metrin päähän kiertoajelun lähtöpaikasta.