Olin taas ajelemassa sillä B-Mersulla. Nyt en enää ollutkaan niin tyytyväinen autoon. Olihan se edelleenkin tilava ja silleen, mutta perjantaina tuli vissiin pyörittyä enemmän tuolla keskustan mukulakivillä kun tuli todettua, että ei ole B-Mersun alusta kyllä sieltä parhaasta päästä. Oli nimittäin sen verran tutinaa ja tärinää. Oli niin kuin olisi ollut sellaisen ravistettavan matkamuistolasipallon sisällä. Siis sellaisen, jossa ravistamisen jälkeen sataa lunta. Mersussa ei satanut lunta, mutta hilseet pöllysi tärinässä ympäri kajuuttaa niin, että siinä mielessä oli ihan samanlaista.

Ihan siitä syystä, että lauantaina alkuillasta eräs vanhempi rouva tuli kyytiin mukanaan tuore leipä, tuli ajateltua tällaistakin:
Yötaksia ajava ajaa ihan tietynlaisten hajujen maailmassa. Elämää ympäröi enimmäkseen viinan, hien, tupakan ja valitettavasti myös biolannoitteen haju. Enimmäkseen tietysti viinan. Siksipä oli kerrassaan miellyttävää, kun tämä rouva tuli autoon sen leipänsä kanssa. Tuore leipä tuoksui kerrassaan hyvältä. Oli jopa outoa, että taksissa tuoksui hyvältä.

Tuoreen basilikan lisäksi tuore leipä on ehkä yksi maailman parhaista tuoksuista. Jos joku nainen käyttäisi tuoreen leivän tuoksuista hajuvettä, olisin ehkä mennyttä.

Pieni on tämä Suomi, mikä tuli taas todistetuksi. Kyydissäni olleet osoittivat erästä rakennusta ja pohtivat, että mikäs se oli se tv-sarja, mitä siinä kuvattiin. Kerroin - enkä voinut olla kehumatta, kuinka eräs sarjan henkilöistä oli lapsuuden leikkikaverini.
- On pakko kehua, että Uolevi Tulppi (nimi muutettu) on mun lapsuuden leikkikaveri.
- Jaa? Uolevi Tulpin isä oli meidän koulussa rehtorina.
- Ai Keijo Tulppi?
- Niin, sitä sanottiin Kepuliksi. (tämä on totta)
- Ai, nimittäin Keijo Tulpin isä on myös rehtori ja häntäkin sanottiin Kepuliksi.
- Sekoitankohan minä nyt henkilöitä, mies pohti.
- Eli Keijon isä on Jorma Tulppi, selvensin.
- Ei kun joo, meidän rehtori oli Jorma Tulppi.
- Sinä olet siis käynyt koulua Taka-Ähkylässä?
- Kyllä.
- No niin olen minäkin. Meidän äiti on siellä opettajana.
Kerroin nimen.
- Katsos vaan! Ei voi olla totta!
- Kepuli jäi eläkkeelle juuri kun olin siirtymässä yläasteelle. Uudeksi rehtoriksi tuli Akseli Flippi.
- Joo, minä muistan. Se opetti meille metallitöitä.

Takapenkkiläisiä tämä keskustelu nauratti suuresti - että keskellä suurta Helsinkiä yhtä-äkkiä taksikuski ja asiakas ovatkin kotoisin samalta paikkakunnalta, jostain ihmeen Taka-Ähkylästä.

Mutta sellaistahan se täällä Suomessa on  - pienet piirit pyörii.