Sarjassamme "pääkaupunkiseutu tutuksi" otan käsittelyyn Espoon ihmemaasta tutun Bembölen.

Vrt. "Kaikki tiet vievät Roomaan" "Omnes viae romam ducunt" - "Espoossa kaikki kyltit opastavat Bemböleen" "Omnes signi Espo Bemböli regent". Eli jos Espoossa haluat jostain kumman oikusta mennä Bemböleen, ei hätää, kaikkialla löytyy kylttejä, jotka opastavat sinne. Mutta yritäpä mennä vaikkapa Westendistä Lippajärvelle - ei kyltin kylttiä, jossa lukisi "Lippajärvi".

Pääkaupunkiseudulla jokaisesta paikannimestä käytetään sekä suomen-, että ruotsinkielistä nimeä, riippumatta siitä, onko nimi alunperin suomeksi vaiko ruotsiksi. Esimerkkejä tällaisista ovat mm. Kumpyöli - Gumböle, Oittaa - Oitans, Soukka - Sökö ja vaikkapa Kannelmäki - Gamlas. Yksi poikkeus kuitenkin löytyy. On nimittäin yksi, jonka suomenkielistä nimeä ei sitten niin millään haluta käyttää. Tämä on tietysti Bemböle, eli suomeksi "Hölmölä". (Paitsi jos tarkkoja ollaan, niin on myös sellaiset paikat kuin Kilo, Lahnus ja Mäkkylä, mutta niillä ei ole oikeastikaan kuin yhdenkielinen nimi. En voi sanoa, että "suomenkielinen", koska en tiedä onko Kilo "Kilo" suomeksi vai ruotsiksi.)

Palataanpa kuitenkin peruskysymysten ääreen: Missä Bemböle on? Onko sitä ylipäätään olemassa? Vai onko se verrattavissa Atlantikseen, El Doradoon, Shangri-Lahan, kotiin, jossa vaimo ei nalkuta tai johonkin muuhun tarujen myyttiseen paikkaan? Bembölen arvellaan olevan suurin piirtein siinä, missä Kehä III ja Turunväylä risteävät, eikä paljon muuta. Pieni kylä, joka tunnetaan teksteissä jo 1500-luvun alkupuolelta.

Miksi ihmeessä Bemböle sitten on niin merkittävä paikka, että Espoossa sinne opastetaan yhtä kattavasti kuin muissa Suomen kaupungeissa keskustaan? Ehkä juuri siksi. Espoossa kun ei ole oikeata keskustaa. Ja kuten presidentti Mauno Koivisto aikoinaan loihe lausumahan: tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike.

Siksipä Manusta tulikin pressa, eikä taksikuski.