Taksissa on pakko päästää välillä pieniä valkoisia valheita.

Pääasiassa aiheena on tällöin oikea ammattini. Yleensä pyrin kiemurtelemaan jotenkin aiheesta pois, koska tiedän, että oikea ammattini on sellainen, että se herättää joissakin ihmisissä monenlaisia tuntemuksia ja näistä tuntemuksista on sitten pakko avautua. Näitä avautumisia ei huvita vähimmässäkään määrin kuunnella. Joskus sen olen kertonut, mutta sitä ennen olen tarkkaan arvioinut kyseisen henkilön humalatilan, iän ja yleisen asennoitumisen ja suhtautumisen asioihin. Viime viikonloppuna kerroin, kun ounastelin kyydissä olevan kollegoita ja niin ne olivatkin. Olivat kovasti innoissaan kun pääsivät kollegan kyytiin. Tosin aina en ole kertonut kollegoillekaan.

Joskus tulee myönnettyä, että taksikuskeilu on vain sivubisnestä, mutta olen sitten yrittänyt kierittää puheenaihetta siihen suuntaan, ettei asiakas muista kysyä sitä, mitä teen muulloin. Välillä taas haluan päästä aidan matalimmasta kohdasta ja valehtelen ajavani taksia täyspäiväisesti. Joskus tosin saattaa olla niin, että asiakas on kysynyt jotain johon en voi omakohtaisesti vastata johtuen ajovuorojeni vähäisyydestä tai satunnaisuudesta. Tällöin tietysti asiakas arvelee aivan oikein, että ajan vain silloin tällöin.

Olen katsonut, että valehtelemalla itseni päätoimiseksi taksikuskiksi valehtelen vähiten. Ainahan sitä voisi keksiä itselleen jonkun valeammatin, mutta siinä saattaa ajaa itsensä pahasti pussiin. Uskottavimpia ammatteja olisivat monet muut sellaiset ammatit, joita voi tehdä keikkaluontoisesti: vartija, kokki, tarjoilija, portsari (paitsi ettei kukaan uskoisi minusta portsaria! - paitsi paitsi siinä mielessä, että "toi on varmaan niin surkea poke, ettei se pääse mihinkään duuniin". =) ) tai joku freelance-tyyppi (muusikko, taiteilija tai kirjailija). Tai opiskelija. Opiskelija on helppo sanoa, mutta sitten aina kysytään sitä opiskelualaa. Sitä joko kertoo oman alansa tai valehtelee - ja näin mennään ojasta allikkoon.

Tiedän erään kollegan, joka kysyttäessä kertoo aina ammatikseen maatalouslomittajan. Keskustelu ammatista yleensä tyrehtyy siihen.

1298204.jpg

Toisella valhetteluaiheella on ekonomis-sosiaalinen tausta ja se pohjautuu puhtaasti ahneuteen. Jos oikein laitettaisiin selkä seinää vasten, niin ehkä siitä omatunto saattaisi pienen koputuksen päästää. Olen nimittäin oppinut kantapään kautta sen, että jos maksun jälkeen asiakas kysyy kolikot kourassa, että onko sulla lapsia, niin kannattaa vastata myöntävästi. Minä olin ekalla kerralla rehellinen, ja vastasin "ei", jolloin jäi kolikot saamatta. Jatkossa en tee samaa virhettä. =)