Jos olet absolutisti muiden kuin taksijuttujen suhteen, tämä kannattaa skipata, sillä tässä ei puhuta taksista kuin yhden kerran, ja sekin meni jo.

* * *

Tuli vaan väkisinkin mieleen tässä männäviikolla tämä suklaateollisuuden niskalenkki joulusta, eli konvehtirasiat.

Kuten kaikki tietävät, konvehtirasioissa on suositumpia ja vähemmän suosittuja konvehteja. Jos konvehtirasioita tulee useita, tulee niistä syötyä ne hyvät ja sitten meillä onkin kasapäin puoliksi syötyjä konvehtirasioita. Jos rasioita on vain muutama, niin ajan kuluessa ne ehkä vajuvat tyhjäksi. Syödyn suklaan määrä on ikään kuin vakio: mitä useampi rasia, sitä valikoidummin tulee syötyä ja sitä enemmän rasioihin jää syömättömiä suklaita.

Varsinkin lapsena kiukutti, että minkä takia niitä pahoja suklaita pitää ylipäätään valmistaa, mutta sittemmin olen ymmärtänyt, että on ihmisiä, jotka jonkun makuhermovamman takia voivat syödä sinihomejuustoa, sieniä ja irish cream- tai cappuccino-suklaita.

Konvehtirasiat ovat vähän kuin sopulit: jonain vuonna niitä on paljon ja jonain vähän. Tänä vuonna rasioita ei tullut kuin pari, mikä on toisaalta ihan hyvä. Parhaana vuonna rasioita kertyi 21, mutta siitä on nyt jo vuosia. Ne suklaat syötettiin sitten kesäkuussa pikkuveljeni kaverille Sepolle.

Marmeladit ovat siitä hyviä, että ne tulee syötyä kaikki. Ne ovat ikään kuin "samaa kamaa" kaikki.

* * *

Enemmän tätä traumatiikkaa sen sijaan sisältyy joulutorttuihin. Silloin, kun vielä asuin kotona, meillä leivottiin joulutorttuja aina siinä sopivasti joulun alla. Kun tortut olivat lämpimiä ja tuoreita ja herkullisia, olisi niitä voinut syödä kilokaupalla, mutta äiti teki kaikkensa estääkseen tämän. Tortut pussitettiin ja pakastettiin joulua varten. Jouluna sitten sitä syömistä oli niin paljon muutenkin, että torttuja tuli syötyä vain muutama. Kun äiti sitten kesällä sulatti pakastinta, minä jouduin syömään ne kaikki joulutortut.

Joten, kun näen jossain tarjolla joulutorttuja, ei minulle tule siitä assosiaatiota joulun läheisyydestä, tästä valon ja valkeuden juhlasta, vaan että "jahas, joku on sulattanut pakastimen".