Lauantai lähti kyllä niin mainiosti liikkeelle! Aloitin taas Pasilan asemalta tietämättä yhtään junatilannetta, mutta odotettuani hetken aikaa tolpalla kolmantena ja huomatessani kasan valistuneempia kolleegoita kurvailevan tolpalle, päättelin tehneeni hyvän valinnan. Sain kyydin Länsi-Pakilaan (tällä kertaa ilman ylimääräisiä kiemuroita), jonka jälkeen jäin Maunulan tolpalle, josta sain ensin lyhyemmän ja sitten pidemmän kyydin. Lyhyen kyydin asiakas odotti jo valmiiksi tolpalla ja taas tuli todettua, että sellaiset alkoholin vakiokäyttäjän näköiset viisi-kuusikymppiset miehet ovat kyllä hyviä asiakkaita. Huonosta kunnostaan huolimatta he eivät örvellä ja oksentele, kuten pari-kolmekymmentä vuotta nuoremmat noviisit, ja antavat tosi usein tippiä. Pidempi kyyti oli sitten Kruununhakaan, josta samalla ovenavauksella tuli uudet asiakkaat kyytiin. Ihan hyvä näin; eivät takaoven saranat kulu niin paljoa.

Ensimmäisen vajaan parin tunnin aikana kilometrejä oli kertynyt jo yli sata, josta taksallista varmaan lähes 90%. Sitten kerkesin jo luulla vajaan tunnin ajan, että putkeen tuli lommo. Jätettyäni asiakkaan Mellunkylään, ajoin Mellunmäen metron tolpalle. Tolpalta lähti juuri viimeinen taksi, joten luulin pääseväni suoraan ykköseksi. Kirjauduin ruutuun, mutta data piti minua sitkeästi alueen isossa ruudussa. Yritin kirjautua uudelleen, jolloin data ilmoitti minun olevan jo ruudussa, vaikken ollutkaan. Kirjauduin ulos ruudusta. Data ei anna toimittaa samaa toimintoa peräkkäin kuin vasta pienen viiveen jälkeen, joka tilanteen hektisyydestä riippuen on viikosta kolmeen kuukauteen. Tai ainakin siltä se tuntuu. Taakseni oli tällä aikaa nimittäin tullut taksi, jonka kupuvalo sammui lähestulkoon välittömästi auton ilmestyttyä (eli auto oli saanut tilauksen, joka olisi kuulunut minulle, koska olin tolpalla moraalinen ykkösauto – mutta minkäs teet, kun data pettää). Taksi peruutteli pois paikalta ja minä jäin kiroamaan datalaitetta.

Data pelleili yön aikana enemmänkin. Kerrankin otettuani kyydin tilauksia sateli edelleen, vaikka minulla oli mittari päällä. Data ei näyttänyt mittarin päällä olemista, vaan piti minua ruudussa. Yritin sitten olla ovela ja kirjautua ulos ruudusta, jolloin data näytti minulle kieltä ja ilmoitti: "ei hvks – jo ajossa". Toisen kerran laite teki sellaisen tempun, että hyväksyttyäni tekstiviestitilauksen Pitäjänmäestä, data puski hyväksymistäni kuittaamatta ruutuun saman tilauksen uudelleen. Hyväksyin tilauksen uudelleen, jolloin data ilmoitti, ettei toimintaa hyväksytä, koska olen jo ajossa. Tämän jälkeen ruutuun pamahti vielä kolmaskin tilaus, johon laitoin "ei kiitos", koska luulin hyväksyneeni jo aiemman tilauksen. Kyytikuittaus tuli kuitenkin tästä viimeisestä hylätystä tilauksesta, joka oli tietysti myös eri suunnassa kuin tämä ensimmäinen tilaus. Olin ehtinyt jo hyvän aikaa painella kohti tätä ensimmäisen tilauksen osoitetta.

No mutta kuitenkin, lopulta pääsin kirjautumaan ruutuun Mellunmäessä, mutta se minua odotellut tilaus siis ehti sitten karata käsistä. Siinä sitten odotellessani mietin, että minkähänlaista olisi tehdä elämänuraa pitämällä Mellunmäen metron pihalla grilliä. Siinä taksitolpan tappituntumassa oleva grilli kun näytti olevan myytävänä. Kymmenisen minuuttia odoteltuani sain lopulta tilauksen Vesalaan. Matka suuntautui Keravalle. En pitänyt tätä kovin hyvänä hommana ajatellen paluuta tyhjänä ja hyvän putken katkeamista, mutta sitten tapahtui maailman ihme: Sain Keravalta paluukyydin Helsinkiin! Olin kyllä jo posottamassa Korson kohdalla takaisin – tosin olin juuri kurvannut Korson liittymästä ulos tarkoituksena käydä Shellillä tankkaamassa, kun ruutuun lämähti tekstiviestitilaus Keravan Koivikosta.

Kuskasin Keravalta aika huonossa hapessa olevan naisen Helsinkiin. Maksettuaan matkan nainen pyysi minua auttamaan hänet kotiinsa. Lupauduin, mutta kun sitten ulko-ovella homma kääntyikin tupakanpoltoksi – tai sen esivalmisteluiksi (ensin etsittiin tunti tupakka-askia – löytyi tyhjä – etsittiin uutta toinen tunti, jonka jälkeen etsittiin kolmas tunti tulta – sitä missään vaiheessa löytymättä), päätin jättää naisen pulaan ja häipyä paikalta palelemasta. Pakkasta oli kuitenkin viitisen astetta – enkä missään nimessä nauttinut seisomisesta paitahihasillani katsomassa tupakansytytysrituaaleja. Eikä nainen niin huonossa kunnossa ollut, etteikö olisi pärjännyt itsekseen. Kysyin hienovaraisesti, että "sinä varmaan selviydyt tästä itsekin" ja kun vielä nainen myönsi olevansa samaa mieltä, hyppäsin taksiin ja jatkoin matkaa. Nainenkin poistui saman tien sisälle taloon ja jätti savutusrituaalien valmistelun hamaan tulevaisuuteen.

Loppuyöstä tuli sitten surrattua sitä Matinkylä-Kivenlahti osastoa taas, vaikka Manalan tolpalle yritin aina paeta. Sitä Manalan tolppaa asiakkaat kehuivat, että se kuulemma vetää hämmästyttävän nopeasti Että vink vink!

Koska vuoroni alkoi vasta kasilta, päätin aamulla pusertaa niin pitkään kuin mahdollista. Ihmisten vähetessä kaupungista vähenivät taksitkin, joten yllättävästi niitä kyytejä aina vaan löytyi. Lopulta jossain vaiheessa olin jo menossa tallille, mutta päätin vielä pyörähtää Pasilan aseman kautta – ja ei kun kyyti lentokentälle. Lopulta olin takaisin tallilla puoli kahdeksalta.

Olin vähän toivonut kassasta isompaakin kuin mitä tuli, mutta oli se nyt kuitenkin urani toiseksi paras rahakertymä.

-  -  -

Taksin sponsoritarrat olivat vaihtuneet puolentoista viikon aikana. Keltaiset Sato.fi –mainokset olivat vaihtuneet johonkin siniseen, joka mainosti jotain 0600 –numeroa. Ne Saton mainokset olivat kyllä paremman näköiset.