Perjantaina ei meinannut tapahtua mitään. Aloitin vuoron Pasilasta, mutta kun parissakymmenessä minuutissa edestäni poistui vain yksi auto, päätin ajaa Kumpulantien tolpalle. Tämä osoittautuikin hyväksi siirroksi, koska jo ehkä noin minuutin päästä sain tilauksen ja tehtävän viedä noin kolmekymppinen riitelevä pariskunta lentokentälle. Pariskunta oli niin eri paria, että en edes aluksi tajunnut heitä pariskunnaksi. Rappukäytävästä tuli ensin mies, jolla oli yllään haalistuneet ja rähjäiset farkut, T-paita ja verkkaritakki. Hän kiikutti auton peräkonttiin kassinsa ja meni sen jälkeen viemään roskapussia. Sillä aikaa rappukäytävästä tuli siisti ja huoliteltu tyylikäs nainen puolipitkässä kesätakissaan ja muodikkaissa silmälaseissa. Hämmennyin ihan aluksi naisen ojentaessa kassiaan, mutta kun roskapussin vienyt mies ei tilanteeseen reagoinut mitenkään, tajusin heidän tarkoituksella tulevan samaan taksiin, enkä onneksi ehtinyt mainita varatusta taksista mitään. Matka sujui mukavasti pariskunnan piikitellessä toisiaan.

Päästettyäni heidät lentokentällä ulos, ajelin Tapulikaupungin tolpalle, johon pääsin melkein heti ykköseksi. Ykkösenä myös kökötin kokonaiset 45 minuuttia. Poiskaan en viitsinyt lähteä, en edes kohtaloa ivatakseni, koska tiesin sen vain odottavan kärsivällisyyteni lopahtamista. Sitten jo luulin onneni koittaneen, kun sain tilauksen. Tilaus oli tosin vain viereiseen kuppilaan, mutta ahdingossa ei ole vara nirsoilla. Kaiken kukkuraksi tolpalle tuli juuri kävelyasiakaskin, mutta olin ehtinyt jo vastata kutsuun myöntävästi. Kävelyasiakas meni seuraavan taksin illan iloksi ja minä lähdin hakemaan omaa pokaani.

Kuppilan pihalla odotti poika, joka kysyi, otanko kyytiin viisi. Ja koska en ottanut, he päättivät jatkaa illan viettämistä jo saavutetuissa asemissa. Päästin suustani valittujen palojen kirosanalyhennelmiä ja ajoin takaisin tolpalle jonon hännille.

Toisen ikuisuuden odotettuani sain tilauksen Tapanilaan. Kyytiin tuli humalassa oleva noin seitsenkymppinen mies. Malmille päästyämme mies oli sitä mieltä, että oli unohtanut laukkunsa lähtöpaikkaan, eli käännyimme takaisin. Hetken aikaa sisällä laukkuaan etsittyään mies tuli saattajan kanssa takaisin autolle. Saattaja sanoi, ettei miehellä ole mitään laukkua, vaan että hänen tavaransa ovat taskuissa. Jatkoimme perille Punavuoreen.

Miehen jäätyä kyydistä pois olin jo menossa Viiskulman tolpalle, kun datalle tuli viesti, että Annankadulla on asiakas. Kurvasinkin sinne ja sain pienen ajon Lönnrotinkadulle, joka jälkeen kurvasin Viiskulmaan, jonne ei ollut tullut pikku keikkani aikana yhtään uutta autoa, joten sain ikään kuin oman paikkani jonossa. Tästä pienestä ilonhetkestä huolimatta alku ei ollut hääppöinen - kolmen ensimmäisen tunnin aikana minulla oli siis vain kolme kyytiä.

Vaikka alkuilta oli näin surkea, oli kassa kuitenkin loppujen lopuksi perjantain keskiarvoa parempi. Olin ihan yllättynyt.


Viiskulman tolpalla nuokkuessani sain sentään kahdesti muuta puuhaa. Ensin paikalle pysähtyi mies tipparellussa, ja kyseli ajo-ohjeita Porin suuntaan. Opastin ajamaan Laivurinkadun ja Tehtaankadun kautta rantaan ja seuraamaan sitten rannan suuntaan menevää tietä Munkkiniemeen ja sieltä Haagan liikenneympyrään. Toinen opastettava oli joku ulkomaalainen Mersussaan, joka halusi Viking Linelle. Opastaminen oli aika mukavaa. Tunsin tekeväni jotain hyödyllistä ja erityisen mukavaa oli se, että osasin opastaa ja tunsin ympäristön jo niin hyvin, että saatoin hetkessä miettiä näille turisteille yksinkertaisimman reitin ulos Viiskulmasta.