Tajusin, että meikä on unohtanut julkaista/kirjoittaa muutamia tapahtuneita juttuja. No, kliseiden maailmaan upotakseni; parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Ensiksikin - pitänee kertoa tarina, johon sisältyy paha moka, mutta jonka lopussa kiitos seisoo.

Kuljetin satunnaista naiskulkijaa keskustasta Hakunilaan, vai olisikohan itse asiassa ollut jotain Itä-Hakkilaa? Koska olen Helsingin taksi, ja vielä sellainen, jonka kokemukset Hakunilasta ja Itä-Hakkilasta rajoittuvat muutamiin kauhutarinoihin, pariin vitsiin ja ehkä yhteen vierailuun, tein reitinvalinnassa mokan. Asiakas ei tästä kimpaantunut, tokaisi vain, että "ai täältäkö kautta sä ajat?" ja siitähän minä älysin, että nyt menee pieleen. Ja sen verran pahasti, että vaikka laitoin mittarin seis, niskaa kyllä punotti. Reittivalintaa voisi kuvailla niin, että L-reitin sijaan ajoimme ? -kiemuran.

Perille päästyämme kortinlukijakin temppuili ja siinä vaiheessa kun asiakas pääsi autosta ulos, oikein jo kiemurtelin noloudesta. Kokemuksesta häpeissäni lähdin huristelemaan kohti Tikkurilaa, josta kuvittelin saavani uusia kyytiläisiä. En ehtinyt kuitenkaan ajella kuin kotvasen matkaa, kun takapenkillä soi puhelin. Arvasin heti tietysti mistä on kysymys ja vastasin puhelimeen. Äskeinen kyyditettävähän se siellä. Lupasin tuoda puhelimen.

Normaalisti olisin ajellut takaisin mittari päällä (tähän minulla olisi ollut oikeus), mutta kaiken sen nolouden jälkeen ei minulla ollut pokkaa siihen. Ajattelin, että voin vähän hyvittää mokaani. Perillä nainen otti tyytyväisenä kännykkänsä takaisin ja ojensi minulle kaksikymppisen vaivanpalkaksi.

Toiseksi tarina, jossa nuolaistaan ennen kuin tipahtaa ja jäädään lehdellä soittelemaan.

Aamuyön pimeinä tunteina Museokadulta tuli kyytiin mies ja nainen. Mies pyysi ajamaan Koskelaan, mutta niin hitaasti kuin mahdollista. Tämän jälkeen he asettuivat nuolemaan toistensa nielurisoja. Lähdin ajelemaan, mutten mitenkään erityisen paljon hitaammin.

Tähän oli kaksi syytä. Ensimmäisen kerroin miehelle tämän yllyttäessä uudestaan huomattavan paljon hitaampaan vauhtiin. Se on se, että jos taksi matelee neljän aikaan yöllä etanan vauhtia pitkin katuja asiakkaat kyydissä, joku jo ajattelee, että siellä on jotain vialla ja kohta on poliisitkin paikalla. Toinen on se, että mateleminen mittari päällä on hyvän tienestin surma. Taksini ei ole sitä paitsi mikään mateleva kutuluola vaan sillä on tarkoitus kulkea A) suuntaan B) toiseen. Minun kustannuksella ei kudeta ja minun rahasta se etanan vauhtinen kuteminen kuitenkin on pois. Siispä ajelin ehkä 5 km/h rajoituksia hiljempaa.

Pasilan kohdalla mies hämmästeli, että joko me ollaan näin pitkällä. Ajan liian lujaa. Selitin uudestaan, miksen aja tämän hiljempaa. Miehen mielestä matka sujui liian nopeasti ja sovimme, että hidastamisen sijaan ajelen ylimääräistä rundia vähän siellä ja täällä. Tämähän tietysti sopi meikäläiselle. Ajelimme Pasilaa ympäri muutaman kerran. Siis reittiä Ratapihantie - Koskelantie - Veturitie - Pasilankatu - Pasilansilta - Ratapihantie. Mies tiedusteli myös, että mahtaisiko Helsingissä päästä tähän aikaan johonkin hotellin. Sanoin, että tietääkseni ei ilman varausta. Seuraavan kierroksen jälkeen nainen sanoi, että: "no, ajetaan sitten x-katu n". Ajoin kyseiseen osoitteeseen Koskelassa. Perillä nainen nousi satulasta ja sanoi minulle miehen suuntaan nyökäten, että "hän jatkaa vielä matkaa". Tämän sanottuaan hän katosi varjoihin.

Mies istui hetken hiljaa ja sanoi sitten osoitteen. Jos oikein olisin halunnut nokkela olla, niin olisin tietysti kysynyt, että "ajetaanko suorinta tietä vai madellaanko vielä?"