Jos naisasiakas sanoo taksiin tullessaan, että "meillähän on hyvännäköinen kuski", niin eipä siihen voi paljon muuta todeta kuin että "sä taidat olla kyllä aika humalassa!"

Keskustelu jatkui toteamuksella, ettei ole rumia miehiä - on vain liian vähän viinaa. Nainen myös totesi laulun sanoja mukaillen, että "koskaan en ole mennyt sänkyyn ruman miehen kanssa - mutta aina mä herään sellaisen vierestä".


Kyydissä oli hyvässä hönössä oleva ulkomaalainen asiakas.
- Where do you come from? kysyin.
- From Ireland. How about you, where do you come from?
- I come from Finland. Surprise!
- Oh, that was a stupid question from me.


Lentokentälle matkalla oleva bisnesmies kyseli heti suhdannenäkymistä. Innostui kovasti, kun kerroin laittavani jokaisen ajamani vuoron tiedot exceliin, joten periaatteessa pystyn tekemään ihan omiakin vertailuja. Tosin koska olen tehnyt sitä vasta vuoden, pääsen tekemään suhdannevertailuja vasta syksyn edetessä.


Taksin turvakamera kirvoitti keskustelun tosi-tv -ohjelmista. Totesin, että jos taksien tapahtumat voitaisiin kerätä kuvanauhalle, saisi niistä huomattavasti Big Brotheria kiinnostavampaa tosi-tv:tä.

BB:tä tulee seurattua välillä. Viime vuonna katselin suurin piirtein sen aikaa, kun se Martina Aitolehti oli talossa. Survivoria katsoin intohimoisesti kolme ensimmäistä kautta, mutta sen jälkeen kiinnostus lopahti.

Sen sijaan edelleenkin suurin tosi-tv intohimoni on American Idol. Ensin on hauska seurata, kun kaikenkarvaiset mölisijät ja inisijät luulevat tosissaan olevansa Elviksen reinkarnaatioita ja kun ohjelma etenee, on mielenkiintoista kuunnella, kun taitavat laulajat esittävät hyviä biisejä.

Suomen Idolsista en ole niinkään innoissaan. Taso on huomattavasti surkeampi kuin USA:ssa. En tiedä, pääsisikö edes kukaan Suomen voittajista jatkoon USA:n alkukarsinnoista. Erona on asennoituminen ohjelmaan. USA:ssa formaatti otetaan hyvinkin tosissaan kun taas Suomessa hyvät laulajat yrittävät päästä urallaan eteenpäin omin avuin. Tosilaulajat suhtautuvat Idolsiin jotenkin ylenkatsoen.

Eniten Suomen Idolsissa ärsyttää se, että koko homman ideaa, eli koelauluja, näytetään niin vähän. Ei minua kiinnosta joku Heikki Paasosen temppuilu tai mitä Tampere-talon käytävillä tehdään, tai mitä mieltä jonkun laulajan äiti on kullannuppunsa jatkomahdollisuuksista. Minä haluaisin kuulla laulajia. Ja silloin kun se ohjelma tulee telkkarista - en jostain Subtv:n nettisivulta. Sinne nettisivulle voisi laittaa ne Paasoset ja sähläämiset Tampere-talon käytäviltä.

Välillä ihmettelen että kuuntelevatko tuomarit samaa ääntä kuin minä. Laulun aikana kieriskelen tuskallisena sohvalla kun joku hoilaa mahdottoman epävireisesti ja odotan tuomaristolta murskaavaa arviontia - mutta mitä vielä: tuomaristo saattaa hyvinkin kehua tämän epävireisen loilottajan maasta taivaaseen.

Ja koska vauhtiin pääsin, aion purkaa sydäntäni vielä hyppysellisen: Oletteko koskaan kuullut Ari Koivusen laulua? Se on aivan hirveää. Meidän koirakin on ulvoessaan enemmän vireessä - EIKÄ MEILLÄ OLE EDES KOIRAA!

Kun viime vuonna joku tuomareista sanoi Ari Koivusen olevan uudestisyntynyt Kirka, parahdin kauhusta. Kirka oli juuri vähän aikaa sitten kuollut ja jo nyt ruumista häpäistään.

Kirka oli muuten taksin suurkäyttäjä - rauha hänen sielulleen ja jättäkööt rienaajat hänet rauhaan.


Tai ehkä minä otan nämä tosi-TV-jutut liian tosissan. =)