Kun aloittaa lauantaivuoron aikaisemmin kuin normaalisti, on elämässä sellainen mielenkiintoinen piirre, että Helsingin iltapäiväliikenne on hengeltään erilaista kuin arkisin - tai iltaisin kuuden jälkeen, jolloin normaalisti aloitan vuoroni.

Liikennettä leimaa maalaisten invaasio. Anteeksi tämä rasistinen ja ylenkatsova näkemykseni, mutta eipä siitä sähellystä voi muutenkaan kuvailla. Arkisin autoillaan liikkuvat ovat enimmäkseen säännöllisesti ja samoja reittejä kulkevia työ- tai harrastusmatkalaisia. He ajavat keskimäärin aina samoja reittejä, joten he tietävät koska ja missä vaihtaa kaistaa, missä vaiheessa liikennevalojen toimintasykliä auto pysäytetään ja missä ja miten auto laitetaan uudestaan liikkeelle, mistä risteyksestä käännytään ja mihin suuntaan. No problemos. Ehkä autoja on ylenpalttisesti liikenteessä, mutta se keskimäärin sujuu. Liikennettä leimaa hektisyys ja dynaamisuus. Kaupunki on tukossa kuin suomalaismiehen aortta, mutta pumppaus jatkuu vaikka suonet pullistuu.

Toista on lauantaina kun maalaiset tunkevat kaupunkiin asioilleen. Kaikki on niin outoa ja monimutkaista: käännynkö tästä vai tuosta, vaihdanko tässä kaistaa vai enkö vai ajanko varmuuden vuoksi keskellä tietä, katsopas mamma kartasta, että tästäkö käännytään, tuo edessä oleva jono pysähtyi tuohon risteyksen toiselle puolen, ehkä minä kuitenkin voin ajaa itseni tuohon jonon perään vaikka seisonkin sitten keskellä risteystä ja tukin poikittaisliikenteen, katsopas mamma kun tuolla on hassunnäköinen koira - missäs vaiheessa tuo liikennevalo ehti vaihtua vihreäksi - mistäs se ykkösvaihde löytyikään - mitäs se taksi tuolla takana töötöttää - ei tässä nyt kenelläkään mitään hoppua pidä olla, nythän on lauantai, yhdet vihreät sinne tai tänne.

No okei, eihän sitä nyt voi osata vieraan kaupungin reittejä ja risteyksiä, mutta jos siellä jossain Lohjalla tai Lahdessa opeteltaisiin edes se auton liikkeelle saattamisen jalo taito, niin päästäisiin jo pitkälle - ihan kirjaimellisestikin. Tai käytäisiin harjoittelemassa niitä liikennevaloja vaikka jossain Espoossa, ennen kuin tullaan tositoimiin tänne meidän metropoliin.

Ei mulla siviiliajossa niinkään sieppaa se sählääminen, mutta taksin ratissa anteeksi vaan olen kyllä suvaitsematon sähläämistä kohtaan. Ymmärrän hyvin kuinka monet taksikuskit kannattavat ruuhkamaksuja ja sitä kautta kenties yksityisautoilun vähentymistä keskustassa. Itse en ole siitä niin innoissani, koska se osuisi jossain määrin omaankin nilkkaan. Mutta jos joku ei saa autoaan liikkeelle kolmessa sekunnissa liikennevalon vaihtumisesta vihreäksi, tööttään. Enkä tööttää mitään hienovaraista ja ystävällistä huomautuspiipautusta, vaan sellaisen ilkeän, ylimielisen ja "pois alta - täältä tulee taksimies duunissa" -tööttäyksen. "POIS ALTA TUNARIT P*****E!!" Niin että raikuu!

Heh heh, se on se minun pimeä puoleni!