Edellisestä ajokerrasta vierähti 129 vuorokautta. Ajanjakso on pidempi kuin talvisota.

Mielenkiintoinen uudistus oli uusi navigaattori, jossa on telkkari. Toki alkuillan tolpalla norkoilu sujui miellyttävämmin Goodfellasia katsellessa, mutta varsinaisesti yövuoroissa siitä ei iloa ole, kun ei toi uutisikkunan katselu kauheasti innosta.

Bloginkirjoittajan kannalta surullista on se, että mitä enemmän taksia ajaa, sitä enemmän asiakkaat katoavat massaan. Asiakkaat eivät erotu toisistaan, eikä niistä jää muistijälkeä. Jos ei heti kirjoita muutamaa avainsanaa muistiin, ei edellisestä vuorosta muista mitään. Viime lauantainkin toiseksi ainoan muistijäljen aiheutti kollega.

Sain tilauksen Herttoniemeen. Oli kahden auton tilaus. Vastaanotin tilauksen sen verran kaukaa, että toinen taksi oli jo paikalla osoitteeseen saapuessani. Tein U-käännöksen ja pysäytin autoni taksin perään. Jonkin aikaa odoteltuani (mittarissa noin kymppi) toisen taksin kuljettaja astui ulos autostaan ja käveli luokseni. Hän kertoi odotelleensa jo sen verran, että mittarissa oli jo yli viisitoista euroa. Arveli, että noinkohan asiakkaita koskaan ilmaantuu. Tilauksessa oli mukana asiakkaan puhelinnumero ja arvelin hänen ensimmäisenä paikalla olleena autona kuitenkin soittaneen siihen.
- Oletko soittanut tuohon asiakkaan numeroon?
- Minä en niihin numeroihin soittele. Jos eivät ilmesty paikalle, niin saavat olla ilman kyytiä.
Ok, eli tämän koulukunnan ajuri.
Kuski marssi autoonsa, teki mittariin kertyneestä reilusta 15 eurosta hukka-ajon ja ns. nosti kytkintä, vaikka automaatilla ajoikin. Minä näpyttelin auton kännykkään asiakkaan numeron ja mieshenkilön vastattua kerroin, että täällä olisi taksia tarjolla. Hän sanoi näkevänsä autoni ja kertoi heidän olevan Hirvenpään majalla, jolla jostain kumman syystä on kirjainta myöten sama osoite kuin viereisellä kerrostalolla.

No, kurvasin majan pihaan ja sain kyydin Kontulan kautta Vantaan Rekolaan. Pihalla odottavia kehotin tilaamaan uuden taksin. Jäi vähän hämmästyttämään kollegan toimintatapa. Tilauksessa kun oli varta vasten asiakkaan numero sen takia, että siihen voisi soittaa, mutta ei kun ei. Mieluummin istutaan turhaan perse penkissä viidentoista euron edestä ja lähdetään sitten kiukuspäissään etsimään uusia asiakkaita sen sijaan, että otettaisiin ne valmiiksi paikalla olevat kyytiin.


Toinen muistijälki jäi asiakkaasta, joka kertoi, että hänen duuninaan eräässä elintarvikefirmassa on tehdä ruuasta sen näköistä kuin miltä sen halutaan maistuvan. Tähän liittyen olivat tehneet jonain vappuna pienen testin. Heillä oli ollut vesi-pirtu -sekoitusta eri väriseksi värjättynä. Juoma siis maistui väristä huolimatta samalta, mutta niin vain ihmiset löysivät keltaisesta juomasta sitruunan makua, vihreästä minttua jne.

Visuaalisuudella on yllättävän paljon vaikutusta makuvaikutelmaan. Muistanpa itsekin, kun jonain jouluna kaupoissa oli sinistä Pepsiä. Vaikka juoma oli väriä lukuun ottamatta täsmälleen samaa ainetta, niin oli todella vaikea vakuuttaa itselle, että juoma oikeasti maistuu täsmälleen samalta kuin ruskea. Sitä vaan ei meinannut uskoa.


Taksiurani lähenee pikku hiljaa loppuaan kohti. Yritän ehtiä ajaa joutsenlauluni vielä touko-kesäkuussa, ennen kuin kaupunki taas hiljenee kesäksi. Sitten on aika vaihtaa maisemaa!