Olipa pätkähtänyt tilille puuttuva kyytimaksu. Lähetin jo tekstaria perään, kun ei kuulunut. Tilinumeroni oli ollut kuulemma virheellinen (?), eikä maksu ollut siksi onnistunut. Lienenkö kirjoittanut numerot jotenkin epäselvästi, vaikka päinvastoin yritin.

Mutta kyllä tietysti jo varmaan kolmannella luokalla minulle ennustettiin ensimmäisen kerran käsialani perusteella lääkärin uraa, ja opettaja valitti joutuvansa käymään kirjoitusteni kanssa alvariinsa apteekissa tulkituttamassa niitä. Luulenpa kuitenkin sen olleen vain tekosyy, koska myöhemmin vei vihille nuoren farmaseutin. Mutta paras oli kyllä se, että jonkun lukioaikaisen ruotsinkokeen/aineen loppuun opettaja oli kirjoittanut punaisella kynällä jotain uhkaavan näköistä. Oli lyöty alleviivausta ja huutomerkkiä. En kertakaikkiaan saanut siitä selvää, joten otin hatun nöyrästi kouraan ja marssin pelottavista pelottavimman ruotsinopettajan luo kysymään. Opettajaa nauratti kertoessaan, että siinä lukee "käsialastasi on mahdotonta saada selvää". Olisin vastannut hänelle, että "likewise", jos olisin tiennyt miten se sanotaan ruotsiksi. Koska en osannut silloin vielä suomenruotsia, vaikenin hymisten, ja kannoin tätä patoutumaa kaikki nämä vuodet syömmessäin.

Ennen kuin joku ehtii sivistyshommiin, kerron, että se on "likaså".

Olisihan siihen tietysti voinut pärskäyttää, että "tack det samma (på er, fröken H.)", mutta eihän tämä juttu saisi samanlaisia ulottuvuuksia, ellei jotain traumantynkää olisi jäänyt elelemään.