C-Mersussa saatiin kaksi kärpästä kertalaakista. Räksyttävästä printteristä päästiin eroon samalla kun autoon asennettiin sirukorttilukija. Näistä kahdesta asiasta printteristä eroon pääseminen on minulle henkilökohtaisesti suurempi riemu kuin sirukorttilukija, josta ei varsinaisesti ole mitään etua kuljettajan kannalta. Maksutapahtuma on kokonaisuudessaan vähän hitaampi kuin ennen - lisäksi jännitystä tuottaa aina se, miten 27 promillen humalassa oleva kertaalleen jo sammunut asiakas onnistuu PIN-koodin näppäilyssä ja muistamisessa.

Laite on langaton samaan tapaan kuin mitä ravintoloissa käytetään. PIN-koodin näpyttelyn jälkeen näyttöön tulee teksti: "anna laite takaisin kuljettajalle".


Kerkesin hokea saman printterihokeman ehkä noin reilulle sadalle asiakkaalle, ja se printterihokema oli aina sanasta sanaan sama. Onneksi asiakas oli aina eri. Jossain vaiheessa hätkähdin siitä, että pyöritän samaa levyä uudestaan ja uudestaan, joten keskityinkin sen jälkeen eläytymään tilanteeseen niin, että en kuulosta urautuneelta. Onneksi olen niin hyvä eläytymään. Asiakkaat varmaan luulivat, että olin saanut mittani täyteen juuri nyt ja päätin avautua asiasta juuri heille. (Joo, tosiaan. Autosta päästyään sanoivat toisillensa, että "tuo kuski selittää tuon saman jutun varmaan kaikille")

Printterihokema meni näin:

(Varoituslaukaus:)
- Ja sitten alkaa hirmuinen raksutus!
(Raks raks ronketi ronks...)
- ¤¤¤¤¤¤¤
- Tästä hajos printteri, niin tähän kaivettiin jostain romukopasta tällainen ikivanha matriisi-ronksuttaja.
- ¤¤¤¤¤¤¤
- Joo, tässä on sellaista tekemisen meininki!
- ¤¤¤¤¤¤¤
- Tätä kun yön kuuntelee, niin alkaa itelläkin päässä raksuttaa!
- ¤¤¤¤¤¤¤
- Mulla oli kyydissä kerran yksi IT-insinööri, niin se oli kovasti innoissaan tästä printteristä.