Suomalaisella on liikenteessä pari perisyntiä - piittaamattomuus ja itsekkyys. Ja syndrooma nimeltä "Ei se koske minua".

Tässä talven aikana on taas monia jalankulkijoita jäänyt auton alle - ja kuinkas ollakaan suojatiellä. Vaarallisin paikka jalankulkijalle Suomessa on suojatie ja varsinkin silloin, jos kaksikaistaisella kadulla yksi auto on pysähtynyt suojatien eteen. Milloin jyrätään norjalaisia, milloin lapsia. Liikenteessä näkee ehkä parhaiten sen seikan tästä katajaisesta kansasta, että metsästä on tultu pois vasta hyvin vähän aikaa sitten. Vai pitäisikö sanoa "laskeuduttu puusta".

Kovasti on mediassa jokaisen onnettomuuden jälkeen pohdiskeltu sitä mikä tekee suojatien huomioimisen suomalaiselle niin vaikeaksi. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään suojatiestä, vaan kyseessä on sama vamma, joka tekee vilkun käytöstä vaikeaa, saa väen ajamaan päin punaisia ja pysäköimään minne sattuu. Ei kyseessä ole sen kummempi ilmiö, kuin tämä edellä mainittu "ei se koske minua" -syndrooma. Metsäsuomalainen kun ei kykene elämään ympäristössä, jossa hehtaarin säteellä on muita ihmisiä. Siksipä suomalaisen on vaikea ymmärtää sääntöjä, joilla on tarkoitus suojella muita suomalaisia toisten suomalaisten metsäläisyydeltä.

Jossain kyselytutkimuksessa muutama vuosi sitten kävi ilmi, että suurempi osa autoilijoista ei tiedä suojatien merkitystä, eikä sitä, että jalankulkijoilla olisi suojatiellä jonkinlainen etuoikeus autoilijaan nähden. Olen itse kokenut ja paljon nähnyt, että suojatietä pitkin tietä ylittävälle huudatetaan torvea ja näytetään keskaria. Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä merkitys tällaisten autoilijoiden mielessä suojatiellä on. Ympäristötaidettako?

Tosin ei se jalankulkijoiden auton alle jääminen aina pelkästään autoilijan syytä ole. Hyvänä esimerkkinä tästä on sadat punaisia päin hyppelevät ja ruuhkassa autojen välissä puikkelehtivat jalankulkijat. Milloinkahan joku jalankulkija on saanut sakot punaisia päin kävelemisestä?

Ennen kaikkea yöaikaan katuja kansoittaa varsinaiset kamikaze-kulkijat, jotka saavat Helsingin muistuttamaan jossain määrin "Hullut japanilaiset" -tv-sarjaa. Katua ylitetään siitä ja sillä hetkellä kun huvittaa ja kuvitellaan pystyssä nököttävän keskisormen toimivan jonkinlaisena autoilta suojaavana amulettina. Edelleenkin kyse on samasta ESKM -syndroomasta. Eihän siitä mihinkään pääse.