Olin äskettäin pitkästä aikaa itse taksin asiakkaana. Oli vieraita kylässä ja kävimme maistelemassa viinejä Foxy Wine Housessa, jonka jälkeen kotiin huristettiin tietysti taksilla. Näimme poliisin kiikuttavan paria letkujalkaa maijan kyytiin, ja tämän kirvoittamana kuski kertoi kokemuksistaan känniläisten kanssa (en itse kertonut missään vaiheessa ajavani taksia). Oli kuulemma neljästi joutunut tarttumaan asiakasta kurkusta. Kertoi myös tapauksen, jossa otettuaan yöllä taksijonosta asiakkaan, oli nähnyt jonkun toisen jonottajan näyttäneen hänelle keskisormea. Tämä oli suututtanut häntä siinä määrin, että oli pysäyttänyt taksin ja mennyt selvittämään keskisormen näyttämisen syytä (oli näyttänyt keskisormea, koska hänellä oli ollut kylmä). Pyörittelin jo vähän silmiäni moiselle herkkähipiäisyydelle. Mahtaa olla työlästä selvitä öisen keskustan läpi, jos jokaisen humalaisen keskisormenheiluttajan ja huutelijan asia pitää käydä selvittämässä.

Koska kuski ei selvästikään kestänyt kännisiä suomalaisia, ehdotin hänelle ajamista vain päivisin. Ei kuulemma käy, koska hän inhoaa ruuhkissa ajamista.

Eli, meillä on tässä taksikuski, joka
a) ei kestä humalaisia
b) eikä ruuhkia.

Vähän tuli jotenkin sellainen kutina ahteriin, että olisikohan se heppu sittenkin väärässä ammatissa.

Tämä juttu tuli kerrottua lauantaina eräälle asiakkaalle, joka oli paljastanut suunnitelleensa taksikuskin hommiin ryhtymistä. Hän kertoi työskennelleensä mm. vartijana ja järjestysmiehenä, joten humalaiset asiakkaat olivat hänelle tuttuja jo valmiiksi. Ja koska hän lisäksi kertoi pitävänsä asiakaspalvelutyöstä, yllytin häntä menemään taksikurssille. Kerroin omia kokemuksiani kurssilta, kurssin vaatimuksista ja siitä, kuinka itse olin treenannut kurssin koetta varten. Sanoin, että kurssin läpäistyä voi aina ensin kokeilla taksikuskin hommaa ajamalla muutamia päiviä tai öitä viikonloppuisin tai vapaapäivinä, ettei sitä uranvaihtoa tarvitse saman tien päättää.

Mitä taas tulee humalaisiin suomalaisiin, joita yötaksia ajavan asiakaskunnasta on noin 90%, pitää niihin suhtautua vähän niin kuin pieniin kiukutteleviin lapsiin. Minulla on tässä hommassa etuna sellainen, että olen elämäni aikana ollut ravintoloissa selvinpäin varmaan enemmän kuin kukaan ja humalaisten jaarituksia on tullut kuunneltua kerta jos toinenkin. Joskus nuorna miesnä ajokortin saatuani olin nimittäin aina kuskina. Ja vapaaehtoisesti.

Aika suuri osa ihmisistä ei ole känniläisten kanssa tekemisissä kuin ollessaan itsekin hyvässä humalassa, joten sitten selvinpäin ollessa ei oikein ole käsitystä siitä, millaisia humalaiset suomalaiset ovat. Samasta syystä harva osaa näytellä hyvin humalaista. Minä muuten osaan! (Tiedoksi vaan, jos vaikka Hollywoodissa satuttaisiin tarvitsemaan elokuvaan humalainen suomalainen. *vink vink*)