Kerran muuten eräs itsekin yötyötä tekevä asiakas kyseli, että meneekö mulla yötyö uniin. Että meneekö!! Varsinkin alussa peruuttelin sänkyä harva se yö. Nykyään jo vähemmän, mutta ainakin jouluun asti jatkoin kyydittelyä joka kerta vuoron jälkeen. Yleensä unet menevät aina niin, että olen jossain vaiheessa unen ja valveen rajamailla. Todellisuus sekoittuu uneen niin, että huomaan nukkuvani taksissa. Jostain syystä asiakkaat takapenkillä eivät koskaan pane pahakseen sitä, että auto seisoo jossain Runeberginkadun-Malminrinteen liikenneympyrässä ja kuski nukkuu. Minua se nukkuminen aina siinä määrin häiritsee, että yritän tsempata ja olla pirteämpi. Tämä pinnistely aiheuttaa tietysti sen, että saan itseni heräämään.

Usein myös selitän kovaan ääneen kaikenlaisia nokkeluuksia asiakkaille. Havahdun yleensä jossain määrin näihin selittelyihini ja saatan tiedostaa puhuvani unissani. Minua kuitenkin suunnattomasti risoo, jos joku huomauttaa minulle puhumisestani ja selittää minulle todellisuutta, ikään kuin en tajuaisi puhuvani unissani ja tiedostaisi, miten asioiden oikea laita on.

Koskaan unet eivät kuitenkaan ole olleet millään tavalla painostavia tai sellaisia, etten löytäisi osoitteita tms. Ainoa häikkä on siis siinä, kun huomaan nukkuvani taksissa asiakkaat takapenkillä.

Tämä asian puheeksi ottanut asiakas kun näki myöskin työstään unta, mutta hänen unensa olivat painostavia ja ahdistavia kiire-unia.