Kun on oikein tylsää, pienetkin asiat tuntuvat valtavan mielenkiintoisilta ja ne saavat kummallisia ulottuvuuksia.

Perjantaina Pasilan asemalla useaan otteeseen ollessani seurasin, kuinka orpo pieni keltainen Lidlin ilmapallo kierteli koko illan asemaa kuin koditon ja eksynyt. Välillä pallo nökötti jossain aseman seinustalla, välillä se kulki aseman keskellä olevalla aukiolla tai edestakaisin asemarakennuksen edessä. Välillä ohi ajavan auton ilmavirta sai näyttämään siltä, kuin pallo olisi yrittänyt seurata autoa, ollen kuitenkin liian hidas. Välillä pallo pyöri ihmisten jaloissa, aivan kuin etsiäkseen omistajaansa, mutta väkijoukossa se joutui vain potkituksi. Jossain vaiheessa palattuani taas tolpalle näin pallon kyyhöttävän nurkassa, ja kun tuulenvire sitä koko ajan vähän keikutti, näytti siltä, kuin se olisi nyyhkyttänyt siellä yksinänsä. Se ei ollut ollenkaan iloinen ilmapallo ja minulla oli todella tylsä ilta.