12. päivä tuli tasan vuosi siitä, kun sain ammattiajolupani. Keskiviikkona tulee taas tasan vuosi ensimmäisestä ajovuorostani. On siis aika tehdä pieni koonti menneestä vuodesta.

Ajovuoroja tuli 62 (vakkarikuskin kolme kuukautta), kilometrejä reilut 20000 ja kyyditettäviä ihmisiä summittaisen arvion mukaan noin kolmisen tuhatta.

Mitäpä olen vuodessa oppinut? No, ainakin armas pääkaupunki on tullut tutuksi. Ei ole ehkä liioiteltua sanoa, että tunnen Helsingin ajoreitit kohta paremmin kuin oman kotipaikkakuntani - ja jos olisitte käyneet kotipaikkakunnallani, pyörittelisitte nyt päätänne ja sanoisitte ääneen "ohhoh!".

Keskustan ulkopuolisien katujen nimistä muistan ehkä 10%, jos sitäkään, mutta ne oppii jos oppii. Kun jollain kadulla käy kerran, ei se jää vielä mieleen. Toisella kerralla muistaa käyneensä kyseisellä kadulla ja kolmannella kerralla kadun jo ehkä tietää. Mutta muuten kyllä saa kelvata, kun datan kartasta katsottuaan tietää miten sinne ajetaan. Yleensä riittää, kun katson kadun sijainnin, sen jälkeen harvemmin enää tarvitsee ajoreittiä kartalta luntata. Tämä siis koskee Helsinkiä, ei Vantaata tai sitä läntistä suurta Suburbanistania.


Enää ei ole vuoroa aloittaessa tai asiakkaan kyytiin tullessa sellaista pientä jännityksen kihelmöintiä, vaan rutiini on astunut remmiin. Toisaalta hyvä, toisaalta tylsää. Viime syksynä pieni jännitys teki jokaisesta kyydistä mielenkiintoisen. Nyt osa kyydeistä on vain tavallisia ajoja ja mielenkiintoisuus on enimmäkseen kiinni asiakkaasta ja siitä, millaisia keskusteluja heidän kanssaan syntyy.

Paras fiilis jää tietysti sellaisesta, että keskustelemme tasavertaisesti, molempia/kaikkia osapuolia kiinnostavasta aiheesta ja lisäksi kommunikaatio nousee ikään kuin kakkostasolle, jolloin keskusteluun tulee mukaan piirteitä, joita yleensä on mukana vasta lähemmin tutustuttua, eli mukana saattaa olla pientä piikittelyä, viisastelua tai huumoria, jollaisen käyttö vaati sen, että uskotaan keskustelun vastapuolen osaavan ottaa nämä heitot oikein.

Se, että keskusteluympäristönä on taksi, tekee yhden mielenkiintoisen ominaispiirteen keskusteluun. Erityisen hyvät keskustelut ovat olleet sellaisia, että jos keskustelu olisi käyty toisessa kontekstissa, olisi se johtanut erilaiseen lopputulokseen. Ja mitä tarkoitan? Sitä, että oletetaan vaikka, että olisi ollut joku tilaisuus, josta johonkin toiseen paikkaan siirryttäessä joku olisi kysynyt, että "hei Jaakko, pääsiskö noi sun kyydissä", ja sitten olisimme käyneet näiden aikaisemmin tuntemattomien ihmisten kanssa autossa vastaavan mielenkiintoisen keskustelun kuin joidenkin asiakkaiden kanssa on käyty. Autossa käydyn keskustelun jälkeen olisimme todennäköisesti kaikki todenneet, että vihdyimme hyvin toistemme seurassa, ja tilanne olisi jatkunut ehkä tyyliin "lähdetäänpä joskus kaljalle", vaikken sitä kaljaa juokaan.

Taksin kyydissä olleet parhaiden keskustelujen tyypit ovat olleet sellaisia, että aivan hyvin voisin kuvitella heidän kuuluvan kaveripiiriini, mutta taksissa on se psykologinen ero, että rajaa "lähdetäänpä joskus kaljalle" -tasolle koskaan ylitetä. Se olisi varmaankin jokaiselle osapuolelle jollain tavalla kiusallista - oli se keskustelu ollut miten mukavaa tahansa.

Tuon tilannesidonnaisuuden ymmärtää ehkä parhaiten käsittelemällä tilannetta, jossa asiakkaana on nainen/naisia. Vaikka naiset yleensä ovatkin vähäisempiä smalltalkkaajia kuin miehet, joidenkin naisten kanssa syntyy yhtälailla hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu. Taksi on siinä mielessä ehkä ainutlaatuinen paikka, että tallaisiin keskusteluihin tuntemattomien naisten kanssa ei pääse (kai?) missään muualla. Taksissa kun nainenkin voi jutella miehen kanssa vapautuneesti ilman missä tahansa muualla tilanteeseen liittyvää taka(isku)ajatusta, eli niin sanotusti ilman iskusidonnaisuutta. Nainen voi jutella ilman vaaraa siitä, että hän joutuisi ajattelemaan sitä, että avoin juttelu olisi miehelle merkki naisen kiinnostuneisuudesta mieheen ja halusta tutustua lähemmin. Missä tahansa muualla tapahtuvaan keskusteluun nainen suhtautuisi varauksella, ellei hän todella olisi iskumielellä.

Naisen kanssa erona aikaisempaan esimerkkiin yksityisajelusta olisi kuitenkin se, että vaikka keskustelu kanssa olisi kuinka mielenkiintoinen tahansa, niin ehdotukseen "lähdetäänpä joskus kaljalle" sisältyisi aina puolin ja toisin iskuajatus, eikä se etenisi kummankaan puolelta, ellei kyseessä olisi molemminpuoleinen halu tutustua nimenomaan viettelysmielessä.

Olkoon tämä naisille vinkkinä, että jos jotakuta sattuu kiinnostamaan neutraali keskustelu tuntemattoman miehen kanssa, niin taksikuskin kanssa se onnistunee luontevimmin. Luulisin, että suurin osa taksikuskeista osaa tulkita tilanteen oikein. Tosin olen kyllä kuullut päinvastaisiakin juttuja, mutta näissä kyseessä on ehkä ennemminkin ollut kyse kuljettajan toisenlaisesta kulttuuritaustasta.

Mutta kaikesta huolimatta - vaikka se taksi kuinka on hyvin neutraali alue - silti menen kyllä lukkoon, jos kyytiin tulee mahdottoman kaunis nainen yksikseen. =)


Itse en ole keskustelunavaajatyyppiä. Pystyn kyllä keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta jos toinen sen aloittaa. Minulla on myös mielipide jokaiseen asiaan. Säästä pystyn kyllä avaamaan keskustelun, tai Bruce Springsteenin keikasta, jos tiedän toisen tulevan kyseisestä tilaisuudesta. Samalla tavalla itse ollessani taksin asiakkaana, en osaa aloittaa keskustelua muusta kuin säästä ja olenkin enimmäkseen sellainen hiljainen asiakas. Jos taksikuski juttelee, pystyn yhtälailla keskustelemaan mistä vain, mutta sitä en osaa, että perillä osaisin kiittää mielenkiintoisesta keskustelusta tai hyvästä juttuseurasta, niin kuin monet omat asiakkani ovat tehneet. Vaikka ajattelisin, että olipas mukavaa jutella. On tietysti mukavaa saada sellaista palautetta - eikä siihen tarvitse edes pitkää kyytiä. Perjantaina vein asiakkaan Olympiastadionilta Lasipalatsille, ja jo sen matkan aikana käydyn keskustelun perusteella asiakas kiitti kovasti mielenkiintoisesta keskustelusta. Yleensä tällaisessa tapauksessa itsekin on viihtynyt.

Sitä vaan aina toivoo, että jos joskus sattuu kohdalle sellainen pitkä kyyti, niin mikä olisi sen mukavampaa, että kyytiin sattuisi juuri sellainen mukava henkilö/porukka.


Muutaman kerran on käynyt niinkin, että kun kyydissä on ollut useampi nainen tai sekaryhmä, niin joku naisista on yrittänyt houkutella minua lähtemään mukaan bileisiin/joraamaan/terassille. Viimeksi sattunut tilanne oli siinä mielessä hupaisa, että kyytiini tuli ryhmä, joka koostui naisesta ja kahdesta stereotyyppihomosta. Olivat menossa johonkin keskustan ravintoloista ja tyttö yritti houkutella minua mukaan "joraamaan". Vastasin, että olin kyllä ajatellut viettää yön taksin ratissa, enkä lähtenyt mukaan, vaikka miestenkin mielestä olin ihana.


Kaikenlasta muutakin mielenkiintoista uutta sitä on tullut opittua. Kuten vaikka sen, missä Mika Häkkisellä on kämppä, että merestä voi kalastaa haukia tai mitä tarkoittaa, jos nainen menee taksilla Alcatraziin.


Nyt osaisin myös järjestää jollekin tutustumiskierroksen Helsingin pahamaineiseen yöelämään. Varsinkin jos muistaisin sen lähiöravintolan nimen, jonka entinen portsari kertoi ravintolan omistajan antaneen ensimmäisen illan työnohjauksena määräyksen, että "ravintolassa ei sitten tapella asiakkaiden kanssa - ne hoidetaan takapihalla. Poliiseja ei ole ollut tapana kutsua paikalle".

Eräästä toisesta ravintolasta asiakas kertoi, että pyydettyään tarjoilijaa soittamaan taksin, tämä oli vain sanonut, että "tänne ei saa tilattua kuin ambulanssin ja poliisin".