Olin eilen ensimmäistä kertaa liikkeellä torstai-yönä. En tiedä onko sillä varsinaisesti merkitystä, vai oliko kyse vain siitä, että oli aika hiljaista, eikä minulla ollut yöllä enää data-vuoroa. En siis käytännössä saa tilauksia, joten panostin kävelyasiakkaisiin, joita tietysti parhaiten löytää stadista. Päivystin lähinnä Marskin tolppaa. Ehkä kyse oli juuri siitä, että oli sen verran hiljaista, että lähes neljään asti joutui tolpalla odottelemaan kyytejä - viikonloppuna sitä vaan ajetaan - mutta seurasin yöelämää ihan eri intensiteetillä.

Seurasin enimmäkseen asiaa, jonka kyllä periaatteessa olin tiennyt, mutten ollut osannut kiinnittää huomiota. Että reaktioni ei ollut, että "TÄH?" vaan että "ai niin tosiaan".

Mikä mahtaa olla se virolais-venäläinen toimiala, joka viime vuosikymmenellä aloitellessaan toimintaansa piti ensin majaa Kolmannella linjalla, siirtyi sitten Aleksis Kiven kadulle ja pyörittää nyt toimintaansa Mannerheimintiellä Marskin vieressä?

Niinpä niin.

Asiakkaita tuli tolpalle sen verran verkkaiseen tahtiin, että minulla oli aikaa seurata ympäristön tapahtumia. Kiinnitin jonkin ajan kuluttua huomiota kahteen noin 40-vuotiaaseen naiseen, jotka selvästikin odottelivat jotain. Käveleskelivät edestakaisin ja välillä istuskelivat jonkun näyteikkunan ikkunalaudalla. Sitten tajusin, että asiakkaitahan hekin siinä odottelivat. Illan mittaan maleksivien naisten määrä lisääntyi.

Kun kerta siinä Marskin tolpalla istuskelin useampaan otteeseen yön aikana, saatoin seurata samalla venäläisen lihan menekkiä. Tarjolla oli selvästikin vain tuontilihaa ja ihan pakko sanoa, ettei näyttänyt kyllä mitenkään laadukkaalta. Nämä naiset eivät todellakaan olleet mitään ruususia - eivät edes horsmia. Jos ei olisi tiennyt, olisi voinut luulla, että tässä on jonkun Novosibirskin kolhoosin maatuskayhdistyksen pisimpään toiminnassa mukana olleiden viisivuosittaisen palkintoretken osanottajakaartin jäsenet odottamassa hajonnutta bussiaan.

Yö oli heillekin hiljainen, sillä huomasin että ainoastaan... miten sen nyt kauniisti sanoisi (kun en voi sanoa, että kaunein - siitä joku voi saada väärän mielikuvan)... hoikin ja vähiten maatuskamaisin nainen poistui kahdesti paikalta miehen kainalossa. Hän tosin olikin paikalla ensimmäisten joukossa. Varhainen lintu madon nappaa - ja lintuhan se on huuhkajakin. Rumimmat tulivat taktisesti ihan oikein paikalle vasta "minulle kelpaa tässä tilassa kuka vaan" -sesongin alettua aamuruskon aikaan.
Kaipa se on niin, että mitä enemmän ulkonäköä ja muita avuja on, sitä privaatimpaa on toiminta. Aikaisemmin bongaamani lihakauppias ei ollut hänkään mikään ruusunen, mutta jo vähän edustavampi kuin nämä katukauppiaat.


En muista, olenko kertonut, mutta kerran on taksini takapenkillä neuvoteltu hinnasta. 150€:llä sai virolaisen naisen luokseen koko yöksi.

Mietin siinä, että inflaatio se on käynyt tuontilihankin hinnassa - kaukana ovat ne ajat, jolloin hintalappuna oli kämmeneen kirjoitettu "pilu 50 mk".

Ehkä en ole tätäkään maininnut, mutta kerran viime kesänä ollessani päivävuorossa tuli ulkomaalainen mies kysymään minulta, että mistä saisi seksiä. Se oli juuri sitä aikaa kun näistä thai-hieromapaikoista oli sitä juttua, joten taisin viedä hänet Vaasankadulle ja käskin koettaa onneaan.